Hannan When I Become Me -levyn arvostelu

Tämä sama teksti löytyy myös Hannamusicin sivuilta: http://www.hannamusic.net/kilpailu_wibm.htm

1. When I Become Me
Tämä biisi oli ekoilla kuuntelukerroilla se paras, mutta nyt sen rinnalle on useiden kuuntelukertojen myötä noussut myös muita levyn parhaan biisin ehdokkaita. Sanat ovat mahtavat, täynnä itseluottamusta, ei mitään ihan tavanomaista puppu-sanoitusta. Hannan ääni (totta kai) on tässä tosi hyvä. Taitaa olle aika erikoista, että levyn pisin kappale aloittaa levyn, mutta haitanneeko tuo mitään. Ja sekin on aika harvinaista, että minun mielestäni levyn pisin kappale on myös koko levyn paras. Taustoista en osaa nyt mitään niin hirveästi sanoa, mutta ihan hyviltä, sopivan jämäköiltä ne minun korvaani kuulostavat.

2. Run
Tämä on yksi niistä biiseistä, jotka ovat kuuntelukertojen myötä parantuneet, ja on yksi ehdokkaista tällä hetkellä levyn parhaaksi biisiksi. Alku on hieno, kun kitarat "rämähtävät soimaan" is gone, is gone -kohdan jälkeen. Tuo puhelinkeskus-juttu alussa ja lopussa on hauska yksityiskohta, samaten se hengästyminen. Jos kerran juoksemisesta lauletaan, pitäähän sitä hengästyäkin..... ;-) Tämänkin biisin sanat ovat hyvät, jälleen mukana sopivasti itseluottamusta, pärjätään omillaankin. Hanna ääni kantaa jälleen kerran hyvin koko biisin läpi.

3. Fearless
Tykkäsin heti tästä biisistä, kun sen ensimmäistä kertaa radiosta kuulin, ja vieläkin se on hyvä, vaikka sitä aika paljon on tullut kuunneltuakin. Ei siis kulu ihan heti "puhki", ja sehän on hyvän biisin merkki. Parasta ja koukuttavinta biisissä on noissa säkeistöissä se, kun ensin Hannan laulu kipuaa ensin ylöspäin ja sitten tulee taas alas. Tulee mieleen ihan se, että ensin kiivetään liukumäen portaita ylös ja sitten lasketellaan alas........Myös lopun korkealta menevä osuus uppoaa minuun melko täysillä. Taas sanoituksesta plussaa, vähän sama linja jatkuu kuin kahdessa ekassakin biisissä.

4. How Can I Miss You
Tämä biisi ei ole levyn parhaasta päästä, mutta se on silti hyvä. Jälleen kerran sanoitus ei ole sieltä ihan tavanomaisemmasta päästä, mistä plussaa. Hannan ääni sopii hyvin myös näihin rauhallisempiinkin lauluihin. Tämäkin paranee kuuntelukertojen myötä ja jää myös, ainakin välillä, mieleen soimaan.

5. Ejected
Itse en oikein kauheasti tykkää noista alku- ja loppukiekunoista, mutta muuten biisi on hyvä. Kertosäe jää mieleen. Tämä voisi olla vaikka yksi mahdollinen sinkkulohkaisu, joka voisi mennä hyvinkin läpi juuri tuon kertosäkeen tarttuvuuden vuoksi. Tässäkin, kuten ennenkin, Hannan ääni toimii mainiosti. Tämänkin biisin sanoitus on poikkeava. Ajatukseltaan tosin erilainen kuin edellisiset, nyt laulaja on se jätetty, joka haikailee menetetyn rakkauden perään. Mutta kuten sanottu, sanoitus ei silti ole tavallisimmasta päästä. Mankka on rikki, jos takaisinkelauksessa levy tulee ulos, vai miten se meni....

6. Love's Run Over Me
Tämäkin kuuluu niihin biiseihin, jotka paranevat kuuntelukertojen myötä. Tämä on sellainen jotain siltä väliltä -biisi, ei nopea, mutta ei hidaskaan, mahtava. Tuo "rääkyminen" kuulostaa mahtavalta ja sopii kyllä tähän biisiin kuin nenä päähän. Sanoitus on tällä kertaa tavanomaisempi muttei silti huono. Yksi levyn parhaita biisejä. Taustat ovat taas sopivan rosoiset ja sopivat tuohon rääkymiseen hyvin. Myös tämä jää soimaan mieleen.

7. Don't Hang Up
Tämä on ehkä se levyn mitäänsanomattomin biisi. Sanoissa ei ole mitään ihmeellistä, eikä sävelkään oikein säväytä. Mutta ei tämäkään huono ole. Tuntuu vain noiden muiden tosimahtavien joukossa vähän, kuten sanottu, mitäänsanomattomalta. Hannan laulu kyllä kulkee; tässä lauletaan eri kohdissa vähän eri tyylillä, se on piristävää. Taustat ovat ainakin paikoin vähän pliisut, ainakin ihan alussa. Aika monessa biisissä on jollakin tavalla joku puhelinteema. Tässä se on jo nimessä, Run:ssa se on tuossa alussa ja lopussa, ja Save me:ssäkin on puhelin mukana ainakin parissa kohdassa.

8. Save My Life Tonight
Tämä biisi säväytti jo silloin HEE:ssä, kun sen ensi kerran kuuli. Tämä on ihan mahtava biisi, tämä on lähes pakko kuunnella ihan hiljaa ja hievahtamatta, sellainen tunnelmalataus tästä välittyy. Vielä parempi tämä on ehkä ihan akustisena, pelkän Rikun akustisen kitaran säestämänä, mutta ei tämäkään sovitus huono ole. Vähän nuo "patarummut" häiritsevät. Ja taas, ei mikään yllätys, Hannan ääni kuulostaa aivan kertakaikkisen upealta.

9. Sorry
Tässä on sitä menoa ja meininkiä, missä Hanna on ehkä omimillaan. Tämäkin on nyt kuuntelukertojen lisääntyessä noussut levyn parhaiden biisien joukkoon (sinkkuainesta?). Kertosäe on kertakaikkisen mukaansatempaava, taustat kulkevat koko kappaleen ajan ja kuljettavat biisiä lujaa eteenpäin.

10. Heaven
Tästä biisistä nousevat ne muistot mieleen. On ihan oikein, että tämä biisi päätyi levylle. Tästähän se kaikki alkoi, kuten Hanna itsekin sanoo. Tausta on tosin liian pliisu, se ei vakuuta, mutta jälleen kerran Hannan laulu korjaa potin kotiin. Livenä tämä on vielä parempi. Mitenköhän olisi käynyt, jos Hanna olisi valinnut koelauluihin jonkin muun kipaleen? (No, hyvin totta kai!) Mutta tämän hän valitsi ja hyvä niin, sopii Hannan laulettavaksi mainiosti. Mitenköhän menisi Bryan Adamsin kanssa duettona? Kokeilin vähän miksata niitä yhteen, mutta sovitukset ovat sen verran erilaiset, että vain ekat pari- kolmekymmentä sekuntia menee helposti yksiin, mutta kuulostaa ihan hyvältä...

11. Superhero
Nimi on vähän korni, mutta itse biisi tosi hyvä. Tämäkin kuuluu siihen kuuntelukertojen myötä paranevien biisien joukkoon. Taas on vauhtia ja meininkiä mukana, eteenpäin mennään ja lujaa. Sanatkin ovat taas positiivisen poikkeavat, vaikka nimi vähän muuta ehkä antaakin ymmärtää.

12. Lilas
Tämä biisi on sattuneesta syystä päässyt kulumaan, ja on siksi vaikea arvosteltava. Hannan ääni on jälleen aivan mahtava tässäkin, tietysti... Ja sen lisäksi tähän liittyy muistoja, kuten Heaveniinkin. Nämä muistot vaan liittyvät vähän myöhäisempään aikaa, sinne tammikuun 9. päivään ja Hannaan polvillaan lavalla....

Sitten vielä yleishöpinää kokonaisuudesta: Tämä levy on autossa kuunneltuna vaarallinen. Jos ei jalat ja kädet hakkaa tahtia, niin sitten sitä on niin uppoutunut kuuntelemaan, että muu liikenne saattaa jäädä vähän huonolle huomiolle. Levy paranee ja paranee kuuntelukertojen myötä, eikä kulu heti (eikä sen jälkeenkään) "puhki". Aina löytyy uusia koukkuja ja juttuja, joihin jää kiinni.

Jos jotain negatiivista täytyy löytää, se liittyy levyn kanteen. Ainakin joitain kirjoitusvirheitä löytyy sanoituksesta ja tuo monessa paikassa oleva www.hannapakarinen.net ei ainakaan vielä toimi. Kieliiköhän tämä kiireestä levyn julkaisussa? Laulujen järjestyksestä en oikein osaa muuta sanoa, kuin että huomiota kiinnitti tuo, että pisin biisi on ekana. Sehän nyt ei sinällään ole hyvä tai paha asia. Sanoitukseltaan itseluottamusta uhkuvat (tai ainakin sitä esille tuovat) laulut ovat alussa ja "perinteisemmin" sanoitetut sen jälkeen, ainakin näin pääpiirteittäin.

Kokonaisarvosanaksi annan 9½, täytyy seuraavaa levyä varten jättää vähän parantamisen varaa... Tuo puolikas pois kympistä menee ainakin osin tuon levykannen/kansivihon huolimattomuuksien piikkiin.

- JaMaNu - (Tämän kirjoittamiseen meni vähän kauemmin kuin levyn kokonaiskesto on....Olen keksinyt uuden tavan mitata aikaa: WIBM:n pituus.... ;-) )

Tiia: Olisin palkinnut JaMaNun ehdottomasti tässä kilpailussa, mutta luulenpa, että nimmarikuva/-ia on jo olemassa sen verran, että nyt jää palkinto saamatta ja sen saa toivottavasti joku, jolle se on jopa ensimmäinen Hannan nimmari. Hienoa tekstiä kuitenkin. Sorry ;)