Tätäkin keikkaa oli odotettu jo pitempään, tämähän olisi ensimmäinen sallittu keikka taas pitkään aikaan, eli Noorakin pääsisi mukaan. Olihan hän jo kysellytkin, että koska pääsee minun mukaani Hannan keikalle. Lisäintoa antoi varmaan myös se, että mukaan oli tulossa myös Nooran nettikamu matkan varrelta. Pääsisi Noora taas näkemään tätä kaveria ihan oikeastikin. Asumme kuitenkin sen verran kaukana toisistamme, että tuo oikeasti tapaaminen on melko harvinaista herkkua. Ja minä taas käytin ihmisiä hyväkseni. Ujutettiin nimittäin itsemme, siis minä ja Noora, vielä yömajoitukseen tuonne Nooran kamun luo, jotta ei tarvitsisi myöhään illalla ajaa enää takaisin kotiin keikan jälkeen, vaan pääsisimme paljon lyhyemmällä ajomatkalla. Kun yksi asia, jota inhoan, on tuo pimeässä ajaminen ja tuota matkaa Valkealasta Forssaan on sentään n. 200 km. Tämä majoitushomma onnistui, Nooran kamun perhe ystävällisesti suostui meidät, lähes ventovieraat, ottamaan vastaan. Todella ystävällistä ja vieraanvaraista :) Lauantaina päivällä lähdimme siis liikkeelle. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli tuo Nooran kamun koti. Siellä istuskelimme hetken kahvin juonnin merkeissä. Teimme tuttavuutta myös perheen koiran kanssa, joka on sangen ihana, terveisiä :D Taas lähdimme kuitenkin kohti keikkapaikkaa hyvissä ajoin. Minä kun en ollut Valkealassakaan koskaan aiemmin käynyt, karttaa olin kyllä ahkerasti ja hartaasti tutkinut, mutta kuten ennenkin olen sanonut, en juurikaan luota suunnistustaitoihini. No, hienosti löydettiin perille, mennessä ei eksytty yhtään, takaisintulomatkasta sitten kerrotaan myöhemmin :P. Olimme siis ajoissa keikkapaikalla, ja liityimme pienen jonon päähän palelemaan ja odottamaan sisäänpääsyä. Välillä Noora ja kamu kävivät ostamassa karkkia ja kurkkimassa keikkapaikalle ikkunan läpi. Siellä oli ilmeisesti soundcheck menossa, Hanna kai availi ääntään. Kävin minäkin ostamassa liput, hienot liput olivatkin, etupuolella Hannan kuva ja takana pieni kertomus Hannan urasta. Lopulta järjestysmiehet suostuivat päästämään meidät sisälle keikkapaikalle, jonne me kävelimme reippaasti mutta rauhallisesti ja silti päästiin eturiviin, tosin vasempaan reunaan (lavalta katsottuna). Jotenkin tuo lavan vasen reuna on sellainen paikka, jossa tuppaan usein olemaan noilla keikoilla. Onkohan sitä niin urautunut, että hakeutuu tuohon samaan paikkaan aina vaan :D Näköalat oli tuosta paikasta koko ajan ja taisi se Hanna vilkutellakin sinne päin ainakin jossain vaiheessa, no ei mennä vielä asioiden edelle. Kun paikat oli varmistettu, ehdittiin käydä ostamassa Nooran kanssa itsellemme Fearless-pipotkin. Pekallekin olisi voitu pipo tuoda, mutta silloin olisi kuulemma tekstistä pitänyt ottaa pois tuo f-kirjain Ei sitten kumminkaan ostettu... Nooran kamukaan ei ostanut ennen keikkaa pipoa, mutta keikan jälkeen olisi sitten kuitenkin halunnut pipon itselleen, mutta silloin ne olivat jo loppu :( No, me lupasimme hoitaa asian kuntoon Tahkolla :)

Kohtuullisen odottamisen jälkeen keikka alkoi aivan etukäteen ilmoitettuna aikana, WIBM:n alkutahtien aikana oli hauska katsoa, kun Hanna kurkisteli takahuoneen ovelta, että joko voi lähteä lavalle :D Ja totta kai Hanna tuli vanhaan tapaan lavalle, kun ensin pojat olivat vähän aikaa tuota WIBM:iä soittaneet. Päällään Hannalla oli tuo jo aiemminkin nähty poncho, sen alla paita, jonka teksteistä en ole vieläkään oikein saanut selvää, jalassa oli mustat farkut. Tällä kertaa kuultiin täysi setti, hienoa, että sallitullakin keikalla kuullaan kaikki biisit. Noorakin sai kuulla ensimmäistä kertaa Basket Casen, Here I am alonen ja Beautiful Dayn. Hyvin pompotti Nooraa ja kamua tuo Basket Case :) Noora sanoikin tykänneensä Basket Casesta Kun kysiyin, kumpi vetää paremmin Basket Casen, Green Day vain Hanna, Noora sanoi, että Hanna :) No, Green Dayn livevetoa ei meistä kumpikaan ole kuullut, että ehkä niitä ei voi kuitenkaan ihan noin vaan verrata keskenään :)

Keikka oli taas hyvä, sallituksi keikaksi oikein hyvä. Rupeavat nämä sallitut keikatkin menonsa puolesta olemaan ainakin aika lähellä noita K-18 -keikkoja, Hannan menossa ei kauheaa eroa taida enää olla, mikä on tietysti hyvä asia :) Tällä keikalla taas Fearless, Sorry, Here I am ja Basket Case iski parhaiten, ainakin minulle. ja entiseen tapaan Superherokin pompitti mukavasti Nooraa kuten myös kamua ja koska tilaa oli tällä kertaa ympärillä, innostuin itsekin tuon Superheron aikana vähän pompahtelemaan, taisivat jalatkin pari kertaa irrota maasta :D. Keikan alkuvaiheessa tuntui, että Hannan ääni olisi vähän hukassa, Fearlessin korkeat kohdat jäivät vähän vajaiksi ja muutenkin tuntui, että oli vähän ongelmia äänen kanssa, mutta loppukeikasta en enää ainakaan itse sellaista huomannut, ääni parani kesken keikan :) Itsellä oli taas vaihteeksi kamera mukana ja tulihan niitä kuvai otettuakin.. Ei välttämättä mitään parhaita otoksia, johtunee tuosta paikasta lavan sivussa, mutta ihan ok kuvia silti.

Keikan jälkeen Hanna tuli jakamaan nimmareita, mutta tuohon ryysikseen emme sitten lähteneet. Kamulla tosin ei Hannan nimmaria vielä ole, muttei hänkään halunnut siihen kamalaan tungokseen ja ryysikseen lähteä, vaan suunnistimme takaisin Nooran kamulle. Tämä takaisintulomatka ei sitten sujunutkaan ihan ilman eksymistä, muutama harhilukilometri tuli ajettua ja reittimme kulki Kouvolan kanupungin halki, mikä ei ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta hyvin silti loppujen lopuksi löysimme perille. Aamulla sitten ajaa köröttelimme takaisin kotiin valoisassa. Kiitos taas Hanna & kumppanit sekä Nooran kamun perheelle erityiskiitos vieraanvaraisuudesta! Kivaa oli. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Tahko.