VAASA, AMARILLO 25.11.2005

Tämä olisi toinen kerta samassa keikkapaikassa. Lähes tasan vuosi sitten 19.11.2004 olin täällä Hannan keikalla. Tänne oli helppo lähteä, olihan meille luvattu yösija tuttujen luota. Noorakin oli tulossa mukaan, tuttuja moikkaamaan, ei kuitenkaan keikalle, olihan kyseessä K-18 -keikka. Lähdimme matkaan täältä Forssasta bussilla, ja kyllä siinä bussissa sitten saikin istua, 5 tuntia ja 15 minuuttia.... Pitkä aika istua paikallaan bussissa... Paitsi, että loppumatka oli aika hysteeristä menoa, Noorakaan ei enää pysynyt penkillä vaan tipahti lattialle, kun nauratti niin hirveästi :D
Onneksi nuo tutut olivat meitä vastassa, koska Vaasa on minulle melko outo paikka, vaikka olen siellä muutaman kerran ollutkin. Saimme mukavan kyydin, kassiakaan ei tarvinnut raahata. Hetken aikaa istuskelimme ja sitten oli edessä lähtö keikkapaikalle. Tuo tuttuni lähti minua saattamaan ja jäi samalla yksille keikkapaikan alakerran baariin. Siinä istuskellessamme huomasin, että tuttuja alkoi ajelehtia sisään keikkapaikalle. Enpä malttanut minäkään kovin kauaa enää tuolla baarissa istua, vaan lähdin itse keikkapaikalle. Siellä istahdin alas Sirpan kanssa samaan pöytään. Kiva oli vaihtaa kuulumisia, vaikka ollaankin oltu aika monella keikalla yhtäaikaa, ei ole kovin montaa sanaa ennen tätä taidettu vaihtaa. Hyvissä ajoin kuitenkin siirryttiin jo eturiviin. Vähitellen väkeä alkoi ujuttautua tai oikeastaan tunkea tuohon eturiviin. Lopulta hiukan ennen keikan alkua tilanne oli jo niin paha, että katsoin viisaammaksi väistyä. Menin aivan lavan sivuun, melkein bäkkärin oven viereen, josta kyllä oli hyvä näköyhteys lavalle, mutta näkökulma ikään kuin takaviistosta. Näin eturivin yleisönkin ja kiva oli sitäkin välillä vilkuilla. Kuuluvuus oli myös ihan ok, vaikka välillä tuntui, että Hannan ääni hukkui johonkin, mutta se oli vain ainoastaan ihan vaan välillä...

Ai niin, keikka alkoi heti kohta, kun pääsin tuohon paikalle, Hanna suhahti ohitseni bäkkärin ovesta lavalle. Ja lähes kuukauden keikkatauko oli päätöksessään. Kyllä tätä oli odotettukin...Bändi muuten vanha tuttu, mutta kitarassa ei Riku, vaan olikohan se Jaakko???
Vaatteet olivat vanhat tutut, musta paitapusero, farkut, toisessa ranteessa tosin taisi olla joku uusi systeemi ja jalassa bootsit \o/ Mahtavaa... :D

Siitä tuo oma paikkani oli hyvä, että siinä oli tilaa pomppia ja heilua, oli kyllä todella väljää. Ja toki käytin tilaisuuden hyväkseni.... Setissä olivat taas kaikki muut Strongerin biisit paitsi Paralysed (wink, wink) ja Run. Vanhalta levyltä mukana taisivat olla (en enää muista ihan varmaksi :D) Fearless, Don't Hang Up, Save My Life Tonight, Superhero. Encorena kuultiin Basket Case ja When I Become Me. Mahtavaa, että saatiin kuulla pitkästä aikaa taas tuo Basket Case, on se vaan niin mahtavaa menoa.....Wasted totta kai tippuu edelleen lujaa kuten myös Tears In Your Eyes ja One Way Or The Other myöskin.

Keikkana tuo oli mielestäni ihan normaali keikka. Tosin tuo yleisön tunkeminen harmitti ja ehkä hiukan verotti fiiliksiä...vaikka loppujen lopuksi tuo oma paikkani olikin ihan hyvä. Hyvää tuossa paikassa oli se, että Hanna suhahteli siitä ohi sekä lavalle tullessa, että keikan ja encoreiden jälkeen :D Ja aika lujaa suhahtikin....
Keikan jälkeen poistuin paikalta melko pian, edessä oli taas levottomasti nukuttu yö (näinhän se aina on keikan jälkeen) ja iltapäivällä ja illalla ja matka bussissa kotiin.
Kiitos majapaikkamme "isäntäväelle", kun saimme olla ja majoittua luonanne, kivaa oli!!
KIITOS Hannalle ja bändille keikasta! Seuraavana On The Rocks, joka jo tätä kirjoitettaessa on koettukin. Palataan siihen myöhemmmin....