Tällä keikkamatkalla lyötäisiinkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Päästäisiin perheen kanssa lomailemaan ja likoamaan kylpylään ja minä pääsisin taas Hannan keikalle. Ei siis muuta kuin iltapäivällä auton nokka kohti Vaasaa ja menoksi. Jotta lukija ei kyllästyisi ihan heti, sivuutan tuon ajomatkan tässä raportissa mahdollisimman nopeasti. Pimeää, metsää, pimeää, hei tuolla on yksi valo, vau! Ja siinä suurinpiirtein olikin kaikki lukunnottamatta yhtä tosi korkealla killuvaa tomaattia (arvatkaa, mikä paikkakunta.....). No, saavuttiin viimein kylpylähotelliin ja sieltä suuntasimme tuttavien luo kylään, mistä taas aika pian (kiitos glögistä!) jatkoimme matkaa Vaasan keskustaan. Tämä paikallinen tuttavamme lähti mukaan, vaihtokaupaksi jäi puolestaan tyttäremme yökylään, jotta äiti ja isä pääsisivät tutustumaan hieman Vaasan yöelämään. Tuolle tuttavalle oli tulossa Hannan eka keikka, mieheni jäi vaan muuten tutustumaan paikalliseen elämään, häntä en saanut valitettavasti houkuteltua keikalle. Lopulta päädyimme keikkapaikan alakerrassa olevaan baariin, jossa odotellessamme kuulimme ikään kuin lämmittelynä pari Hannan biisiä, eikä mitään vakioradiosoittokamaa, vaan Save My Life Tonight ja Sorry, niin sitä pitää :) Odotellessamme paikalle saapuivat myös CK ja Tiia, joille esittelin tuon tuttavani. Tiia kysyi jo heti, että mitenkäs huomenna se Seinäjoki ;)

Aika hyvissä ajoin kuitenkin siirryimme varsinaiseen keikkapaikkaan yläkertaan, josta minun pettymyksekseni ei saanutkaan lippua muistoksi, vaan ainoastaan jonkun typerän leiman käteen :( Siinä sitten istuskeltiin vähän aikaa, keskustelusta ei tullut yhtään mitään, musa oli niin kovalla. Kunnes sitten taas koitti aika siirtyä kohti lavanedustaa ja odottelemaan, kuinkakohan kauan sitä on yhteensä tullut odoteltua näiden keikkojen alkua (mä laskin tuon viikonloppuna et mä olen odottanut lavan edustoilla n. 4 vuorokautta tämän viimeisen 6 kk aikana :) -tiia). Varmaankin aika kauan ja joillakin muilla tuo odotteluun kulunut aika on vielä paljon pitempi.... Tuttavani ei uskaltanut (?!) tulla tuonne eturiviin, vaan jäi istuskelemaan taaemmas. Pikku hiljaa tuttua porukkaa alkoi kerääntyä enemmänkin lavan eteen. Oli kiva nähdä taas, edes vilaukselta, Hand ja LilStar. Ensimmäisen kerran näin myös tosi pikaisesti Ronjah:n, käteltiin ja vaihdettiin nimet (en kyllä siltä meteliltä kuullut nimeäsi...), siinä kaikki, ehkä sitten joskus myöhemmin tavataan vähän paremminkin :)

Hiukan ennen, kun keikan piti alkaa, huomasin, että nyt on vessahätä. Mutta tungos lavan edessä oli jo sellainen, että en uskaltanut vessaan lähteä, pakko oli kestää. Etsimättä tuli mieleeni eräskin henkilö, joka joskus on sanonut jotain tähän tapaan (tai edes jotain tuonne päin): "Vessas ois pitäny käydä, pissille ois pitäny mennä, mut kyl mie kestän, seurapiirirakko!" En todellakaan halunnut luovuttaa paikkaani keskeltä eturiviä. Ja lopulta:
1. Bändi
2. Soitto
3. Hanna
4. I will make you see the stars...
Siinähän se Hanna taas oli, juuri minun nenäni edessä, ehkä taas hiukan liiankin lähellä...

Jos jo ennen keikkaa oli tungosta, niin sitä oli kyllä keikan aikanakin, ja monin verroin enemmän. Heavenin aikana meinasin joutua menemään lavalle läpi metallikaiteen, ainakin siltä tuntui. Onneksi minulla on sentään terävät kyynärpäät :) Tosin Heavenin laulaminen yhteislauluna muiden mukana oli vähän hankalaa, kun jollakin muullakin oli terävät kyynärpäät :) Hannalla oli tällä kertaa päällä musta paita ja mustat housut, ei farkut, vaan melkein, etten sanoisi liituraitahousut, jotain tummia pystyraitoja housuissa kuitenkin oli. Tässä kohtaa olisi kuva, jos tuolla olisi saanut kuvata, mutta ei, kun ei :( Tässä on siis tyytyminen pelkkään tekstiin.)

KUVITELKAA TÄHÄN KOHTAAN KUVA HANNASTA, OTETTUNA PUOLEN METRIN PÄÄSTÄ YLÄVIISTOON

Jossain vaiheessa huomasin, että tuolla keikkapaikalla oli todella huono ilma, alkoi tuntua, että kohta se loppuu kokonaan, ilma nimittäin. Tuttavani oli havainnut saman vielä rajummin seurauksin, hänen oli ollut pakko poistua kesken keikan, ettei olisi pyörtynyt. Millään aiemmalla minun kokemallani keikalla tällaista en ole havainnut.

Hannasta huomasi, että oli käynyt etelässä, rusketus oli aika hieno (ai mikä rusketus :P -t), kuten Tiia yleisön joukosta totesikin ja hienosti Hanna rusketustaan esittelikin; ja habaansa myös siinä samalla :D

Basket Case imaisi taas kaikki mukaansa, kuten tietysti muutkin biisit, mutta on se Basket Case jotenkin muotoutunut sellaiseksi kohdaksi, jota odottaa, kun sitä ei muuten Hannan vetämänä kuule missään, ainoastaan keikoilla. Ja taas pian, aivan liian pian, Superhero ja Summer of '69, Hanna ja bändi poistuvat, tullakseen vielä Save My Life Tonightin ajaksi takaisin. Sitten keikka on ohi. Pyysihän toki Tiia Hannalta puhetta. Johon Hanna (taas jotain tuonne päin, ei sanatarkkaa lainausta):"Ilmoja on pidellyt; En mie osaa puheita pitää, mie tykkään vaan laulaa" :D Keikka oli hyvä, mielestäni jonkin verran tavallista parempi, muttei ihan super. Yleisö oli mukana, (niinkuin kai melkein aina), Hannalla ja bändillä tuntui olevan kivaa. Ja heti keikan jälkeen vessaan, siellä oli jo kohtalotoverini LilStar, jolla ennen keikkaa oli ollut sama ongelma kuin minulla :)

Sitten olikin jo aika lähteä pyrkimään kohti hotellia. Onneksi sain taksin heti. Taksikuski kysyi, että olinko Hannaa katsomassa, johon vastasin, että kyllä! Kysyi vielä, että oliko hyvä, johon vastasin, että kyllä! Ja samaan hengenvetoon, että taisi olla 14. kerta. Ei ihan mennyt mykäksi tuo taksikuski, mutta melkein, ainakin vähän näytti siltä, että kaikenlaisia sitä joutuukin kuskailemaan :D

Seuraavana ja sitä seuraavana päivänä olikin sitten meidän perheellämme vuoro liota ja luisua oikein urakalla kylpylän altaissa ja liukumäissä. Kivaa sekin oli, vaikka jälkeenpäin ihosta huomasikin, että on tullut oltua vedessä vähän tavallista kauemmin, no kai se iho joskus takaisin kasvaa.

Kiitos taas kerran Hanna ja bändi! Kannatti tulla pitkä ja tylsä ajomatka Vaasaan. Ja kannattavuutta lisäsi tietysti myös tuo kylpylän palveluista nauttiminen ja tuttavien näkeminen!