Alunperin tämä taas oli niitä keikkoja, joille ei ainakaan mitään vakaata aikomusta ollut lähteä. Mutta Lappeenrannan keikan jälkeisenä aamuna, kun kuulin, että oltiin häivytty keikkapaikalta liian aikaisin (Hannahan oli palannut takaisin ja mm. antanut nimmareita..), alkoi aatos itää, että josko sittenkin. Kyseessä olisi kuitenkin kauppakeskuskeikka ja voisi nimmarien jakokin olla ohjelmassa. Tarvittavan lisäpotkun ja -vahvistuksen tuo päätös sai, kun kävi ilmi, että setti olisi 45 minuutin pituinen, eli periaatteessa täysi keikka. Noorakin lupautui mukaan. Töissä sitten kyselin kovasti ajo-ohjeita, miten pääsisi hyvin parkkeeraamaan auton. Hyviä ohjeita sainkin, ei ollut mitään vaikeuksia löytää perille ja saada hyvä parkkipaikka ja vielä läheltä kauppakeskusta. Kiitos neuvojalle!
Siispä hyvissä ajoin perjantai-iltapäivänä lähdettiin Nooran kanssa ajelemaan kohti Turkua. Hyvät ajo-ohjeet aiheuttivat sen, että meille jäi hyvää aikaa shoppailla ja nauttia välipalaakin. Minä en juuri mitään ostanut, mutta Noora osteli kai senkin edestä....Jossain vaiheessa siirryimme lavan eteen, ihan eturiviin ei enää päässyt, mutta aika hyville paikoille kuitenkin. Paikalla oli jo tuttuja ja lisää saapui koko ajan. Meidän paikkamme sattuivat olemaan tiettyjen ;) Hanna-fanien keskellä, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Ennen keikkaa eräs nainen tuli juttelemaankin minun kanssani, hyvinkin tuttavallisesti. Minä vaan en tiennyt, kuka hän oli. Myöhemmin selvisi, että hän on erään hanna-fanin äiti. Anteeksi, että en tunnistanut heti, vaikka ilmeisesti olemme aiemminkin tavanneet :D
Roudauksen aikana huomattiin, että paikalla oli tuurareita, Rikua, Timoa tai Jannea ei näkynyt, Risto ja Jyrki sen sijaan olivat paikalla. Lopulta keikka sitten alkoi Tears in Your Eyesillä. Sepäs onkin hyvä aloitusbiisi :)
Päällään Hannalla oli tuunattu (revitty) t-paita, ainakin kaula-aukolle oli tehty jotain; sen alla toppi ja tietty mustat farkut jalassa. Kädessä oli rannerengas poikineen ja toisessa kädessä pitsihanska. Tuossa tuunatussa t-paidassa oli joku kuva ja/tai teksti, mutta en siitä oikein selvää saanut...Kynnet olivat vaihteeksi mustat. Ihan hannamainen lookki siis taas, onneksi :D

Keikkasetti oli tosiaan oikeastaan ihan täysi, kymmenen biisiä, uudelta levyltä kuultiin kaikki muut paitsi Run ja Paralysed, vanhalta levyltä saimme nauttia When I Become Me:stä ja Fearlessista. Noora ei ollut koko aikaa tuossa lavan edessä keikkaa seuraamassa, vaan kävi välillä taas shoppailemassa. Päässään Nooralla oli koko ajan kuitenkin Fearless-pipo ja sopivasti Noora olikin Fearlessin aikana taas tuossa lavan edessä :D Hanna otti tuon biisin aikana oikein kunnolla katsekontaktia Nooraan, lieneekö syynä tuo pipo vai mikä.....mutta kiva juttu kuitenkin, näin varmaan Noorankin mielestä :D

Nyt lienee aika kertoa lisää noista meidän ympärillämme olleista faneista...kiljunta ja mukanalaulanta oli aika äänekästä :D Hauska välillä olla tuollaisessakin paikassa, tähän mennessä, kun en ole vielä onnistunut tuollaista paikkaa valitsemaan, juttuja tällaisesta olen kyllä kuullut :D
Tykkäsin keikasta, hyvät fiilikset taas tuli. Tällä kertaa maltoin olla kuvaamatta tuon Wastedin aikana, fiilistelin sen mukana vaan ihan täysillä, se on hieno biisi!

Ennen keikkaa oli kuulutettu, että Hanna jakaisi nimmareita keikan jälkeen tietyssä paikassa ja oikeastaan ennen kuin keikka edes loppui, tuon paikan edessä oli jo aika mahtava jono. Me odottelimme ihan keikan loppuun asti ja senkin jälkeen vielä juteltiin jonkin aikaa tuttujen kanssa. Sitten vasta menimme tutkailemaan jonon pituutta ja havaitsimme sen melko pitkäksi. Päätimme taas hiukan shoppailla ja katsoa jonkin ajan kuluttua, lyhenisikö jono yhtään. Lopulta jono näytti sen verran lyhyeltä, että päätimme jäädä jonoon (tai minä päätin, Noora olisi ehkä lähtenyt jo kotiin...) Olimme viimeisinä jonossa, meidän jälkeemme ei ollut enää ketään. Kun jono pikkuhiljaa lyheni, jännitys, ainakin minulla kasvoi....Hiukan ennen h-hetkeä käsien tärinä oli jo melkoinen :D Olin miettinyt valmiiksi jo, mitä sanoisinkin tuossa tilanteessa. Sekä Nooralla että minulla oli mukana Stronger-levyn kannet ja niihin sitten pyysimme nimmarit. Sain kuin sainkin sanottua sen, mitä halusin: oman nimeni ja kiitokset Lappeenrannan keikasta. Hanna kiitti takaisin ja kommentoikin vielä tuota keikkaa itsekin....Ilmeisesti siis kuitenkin tuosta minun soperruksestani sai jotain selvää, minähän kehityn :D
Turusta siis tuliaisina hyvä fiilis, hyvät keikkamuistot ja omistuskirjoituksin koristellut nimmarit levynkansissa. Tästä kaikesta kiitos Hannalle ja bändille.
Kohta on edessä lähtö Espooseen!!!