Tampere

Edessä olisi fanimatka, kaksi yötä, kaksi keikkaa. Edellisestä olikin jo kulunut aikaa kaksi kuukautta. Ja edellisestä keikastakin jo kuukausi. Odotus oli siis kova, jopa niin, että jo ennen matkaa tuppasi suu venyä virneeseen, kun mietti, mitä oli odotettavissa: hyvät keikat ja kiva nähdä taas fanimatkalaisia ja päästä heidän mukanaan tälle reissulle. Yleensä tuo virne pyrkii naamalle vasta keikan jälkeen, mutta tällä kertaa jo näin etukäteen.

Perjantaina, lähtöpäivänä, tulin töistä hiukan tavallista aiemmin ja juuri sopivasti, kun olin saanut kaikki matkavalmistelut tehtyä, ovikello soi ja noutajani, Tiia ja CK, saapuivat. He olivat tehneet melkoisen mutkan matkaansa, kun Helsingistä tulivat tänne Forssaan minua hakemaan ja vasta täältä lähdettiin sitten kohti Tamperetta. Ehkä kilometreissä tuo mutka ei ole kovin iso, mutta ajallisesti sitäkin tuntuvampi. Enpä voi siis taas muuta tehdä kuin nöyrin mielin kiittää, kun viitsitte moisen koukkauksen minun takiani tehdä. KIITOS! Kiva oli tutustua myös CK:hon, jota olin aiemmin vain vilaukselta nähnyt. Kiva kun saa näin uusia tuttuja!

Lopulta sitten saavuimme Tampereelle ja hyvissä ajoin pääsimme hotelliin, kunhan ensin teimme pienen kierroksen Tampereella, koska se Hämeenkatu nyt on sellainen, ettei sieltä pääse kääntymään mihinkään, vaikka hoteli näkyisi suoraan edessä ;) Kun sinne Hämeenkdulle kerran ajaa, niin pois ei pääse, ainakin siltä se tuntuu. Lopulta kuitenkin löysimme reitin perille ja jopa parkkihalliin. Siinäpä oli sitten hyvää aikaa rentoutua hotellihuoneessa. Jonkin ajan kuluttua paikalle tulivat myös loput fanimatkalaiset, Jassu, Emmu ja Herne. Kaikilla alkoi ilmeisesti olla jo nälkä, koska suunnistimme kohti hotellin ravintolaa ja rupesimme tutkailemaan ruokalistoja. Kaikki löysivät itselleen sopivat syötävät ja juotavat. Minun juomastani piti myös se yksi pieni kärpänen, joka sitkeäsi pyöri lasini ympärillä ja sisällä :) Ei se kenenkään muun juomista välittänyt ;)

Vihdoin koitti kuitenkin se hetki, jolloin rupesimme valumaan kohti hotellin alakerrassa olevaa yökerhoa, jossa keikka alkaisi joskus puolenyön jälkeen. Sitä ennen oli kuitenkin aikaa tehdä jotain muuta, minäpä sitten kuvasin fanimatkalaisia, peloista huolimatta kuvat eivät päädy tähän raporttiin, vaan ainoastaan minun yksityisiin arkistoihini :) Paikalle oli tulla tupsahtanut myös yksi partiotuttuni, joka hämmästeli, että mitäs minä täällä teen, kaukana kotoa. Yritin siinä sitten selostaa, että olen jo Hannan usemmankin kerran nähnyt, jota seurasi ilmeisesti vielä suurempi ihmetys. Myöhemmin sain vielä huolestuneita kysymyksiä siitä, että ehdinkö ollenkaan partiotapahtumiin mukaan, jos Hannalla vaikka sattuu olemaan keikka samaan aikaan :) Myös Ronde oli saapunut paikalle ja hänelläkin oli tuttuja paikalla, kiva nähdä heitäkin!

Piiiiitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen jälleen kerran tutut kuviot toistuivat, bändi saapuu lavalle, soittimet ojennukseen ja WIBMin alkutahdit kajahtavat, keikka alkaa, vihdoinkin, jee! Paikkakuntatoivotus: "Hyvää iltaa, Tampere", meni tälläkin kerralla ihan oikein, mutta ei kai se Halloween kuitenkaan tuolloin ollut, mielestäni se oli viikkoa aiemmin, mutta mitäs pienistä, sattuuhan sitä kenelle tahansa :D

Keikka tuntui heti alusta alkaen mahtavalta, vieläpä erikoisen mahtavalta, tämä meni kyllä minun listallani kärkipäähän. Tuntui, että Hannallakin oli hauskaa, ilmeistäkin sen voi nähdä ja muutenkin sen jotenkin pystyi aistimaan. Mutta tuo savukoneen savu kyllä haisee pahalta...

Tämä keikka oli minulle ensimmäinen, jossa Hanna laulatti Heavenia yleisöllä. Oli aika hienoa kuunnella (ja hoilottaa mukana), kun kaikki hoilottivat Heavenia enemmän tai vähemmän nuotin vierestä. Tulihan sitä punkkiakin sieltä, Basket Case oli juuri niin hyvä kuin muistinkin. Olihan sitä jo pari kuukautta menty pelkästään Green Dayn levyversion varassa ;) Kyllä tuo Hannan liveveto tuosta biisistä on vaan niin energinen, ei voi muuta sanoa. Save my life tonightin jälkeen sitä jo ajatteli, että tässäkö tämä taas jo oli, mutta Hanna pyydettiin lavalle vielä uudestaan, tällä kertaa tämän vuoden jalkapallon suomenmestari Valkeakosken Haka halusi lahjoittaa Hannalle pelipaidan, nimellä, numerolla 10 ja Puukeskuksen mainoksella koristeltuna. Ja totta kai Hanna sen päällensä veti, kun pyydettiin.

Keikan jälkeen huomattiin, että Hannan paitamyyjäkin on paikalla. Siinä pöydän vieressä notkuttiin vähän aikaa ja sitten olikin aika lähteä nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi edessä ajomatka Kankaanpäähän.

Kankaanpää

Aamulla aamiaisen ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen ruvettiin valmistelemaan lähtöä Kankaanpäähän. Emmu ei tullut enää mukaamme vaan suunnisti rautatieasemalle.Niinpä me loput viisi sitten lähdimme ajelemaan kohti Kankaanpäätä, Jassun auto edellä ja CK:n perässä, eikä eksyttykään, vaikka minä toimin kartanlukijana :) Hotellikin löytyi helposti. Hiukan spooky fiilinki kyllä hiipi mieleen. Kun saavuttiin paikalle, niin vartija tuli avamaan hotellin ovet, kirjautumislaput täytettiin puolipimeässä, eikä hotellissa siinä vaiheessa ollut muita asiakkaita kuin meidän viiden hengen fanimatkaporukka. Mieleen tulivat ne elokuvat, jossa porukka ihmisiä menee johonkin outoon paikkaan ja jokainen, yksi kerrallaan lähtee katsomaan jotain juttua, eikä palaa takaisin.....No mitään sellaista ei tapahtunut, ja lisää asiakkaitakin tuli jossain vaiheessa, Hanna bändeineen saapuui paikalle. Tiia ja CK kuluttivat aikaa Dartsin parissa, minä ja Herne oltiin katsomossa. Kävipä Hanna ja joitakin muitakin heittelemässä muutaman tikan. Kyllä se 16 on aina parempi tulos kuin 10, ainakin sen jälkeen, kun oikea taulu löytyi :D

Ihan ilman takaiskuja tämä reissu ei sujunut, Jassu sai jostakin ruokamyrkytyksen ja joutui vuoteenomaksi. Onneksi kuitenkin hän toipui sen verran, että pääsi keikalle mukaan. Olin keikan ajan Jassun vieressä ja välillä katsoin huolestuneena, että ei kai se nyt tuohon romahda, mutta ei, hyvin meni. Uskoisin kuitenkin, että oli hyvä juttu, että lavan edessä oli kaide.

Jo hyvissä ajoin ennen keikkaa alkoi hiipiä mieleen, että tästä voisi tulla keikka, jossa saisi tosissaan taistella paikastaan eturivissä, sen verran levottomalta meno näytti. Ja kyllähän se pitikin paikkansa, melkoista tunkemista ainakin aika ajoin oli keikan aikana. Aikamoinen yllätys oli Hannan paita, tällä kertaa se ei ollut musta vaan melkoisen kirkkaan punainen, kivaa välillä nähdä Hannalla tuollainen värikäskin paita päällä :) Vaikkei niissä mustissakaan mitää vikaa ole.

Tämä keikka oli hyvä, vaikkakaan ei niin hyvä kuin tuo Tampereen keikka, sellainen tavallinen, hyvä Hannan keikka. Taas tuo pahanhajuinen savu hiukan häiritsi. Hannan laulukaan ei kuulunut oikein kunnolla. Se saattoi johtua siitä, että keikkatila oli matala ja sen takia laulu "hukkui" hiukan jonnekin. Keikan lähetys puhelimitsekaan ei kai kuulostanut oikein hyvältä ;) Ja jo tuo edellä mainittu tunkeminen vei välillä osansa keikkatunnelmasta. Silti, huonosta keikasta ei ollut kysymys, sellaista ei ole vielä eteeni tullutkaan. Hanna tuntui olevan riehaakkalla päällä, ainakin tietyistä sananvalinnoista päätellen ;) Setti oli sama vanha tuttu ja turvallinen. Tällä keikalla viimeistään tajusin sen, kuinka hyvä tuo Fearless onkaan livenä. Mutta ihan liian pian taas se Save my life tonight oli vuorossa ja keikka oli ohi. Jos oli tunkua ollut eturiviin keikan aikana, niin oli sitä myös keikkapaikalta poistuttaessa. Keikkapaikka oli alakerrassa ja nuo portaat ylös ja ulos olivat lievästi sanottuna täynnä, kun pyrimme pois. No, pääsimme kuitenkin ulos ja hotellille, ja siellä melkein suoraan nukkumaan, karaokekin sai jäädä, uni kutsui voimaakkammin. Aamulla Jassu ja minä lähdimme muita aiemmin ajelemaan kotia kohti, Jassulla oli muita harrastuksia tiedossa Helsingissä ja minäkin halusin ajoissa kotiin. Kiitos Jassullekin kyydistä ja mukavasta matkaseurasta. Kyllä Hannan pitäisi päästä keikalle Punk'a'laitumelle, vai mitä? Mutta sitä ennen, seuraavaksi on vuorossa Vaasa. Sitä jo tässä odotellaan :) Taas tämäkin keikkareissu toi hyvän mielen, joka auttaa ponnistelemaan eteenpäin tässä pimeässä ja synkässä marraskuussa.

- JaMaNu