Veikkaanpa, että nyt kun aloittelen kirjoittelemaan näitä fiiliksiä
tuolta Tavastialta, edessä on todella vaikea tehtävä. Nämä
fiilikset ovat todella vaikeat kirjoittaa, sen verran onnellisen sekaiset ja
muutenkin upeat fiilikset tuosta jäi... Mutta katsotaan, mitä saan
aikaiseksi...
Osaltaan näihin fiiliksiin vaikuttaa kyllä varmaan sekin, että
alla oli edellisen illan keikka Hyvinkäällä, kaksi keikkaa kahtena
peräkkäisenä iltana, aika hyvä alku; ja vielä keskenään
kaksi melkoisen erilaista keikkaa...Hyvinkään keikka oli konserttisalissa,
istumakeikka ja Tavastia, no Tavastia on Tavastia, tarvitseeko siitä sen
enempää sanoakaan...Odotukset olivat ainakin tosi korkealla.
Lipun olin jo ennakkoon hankkinut. Edes lipun numero 13 ei aiheuttanut mitään
pahoja ennakkoaavistuksia....No, en kyllä olekaan taikauskoinen, että
se siitä....
Ensimmäinen etappi tällä reissulla oli Forssa-Helsinki, joka
tällä kertaa meni bussin kyydissä. Mikun kanssa oli sovittu,
että nähdään Kampissa ja siitä sitten ajateltiin lähteä
syömään ja ehkä vähän (tai paljon) keräilemään
kierroksia illan varsinaista koitosta varten. Näinhän me teimmekin,
kunhan ensin löysimme sopivan ruokapaikan, vaikka tällä kertaa
siihen ei kai kulunut ihan niin paljon aikaa kuin joskus aiemmin :D Syömisen
ohella maisteltiin (juu, juu, ihan vaan maisteltiin, ei muuta) jotain juomiakin,
ja alkoihan se keikkafiilis siitä nousta entisestäänkin, ainakin
itselläni. Enpä muista, että koskaan aikaisemmin ennen keikkaa
olisi fiilis ollut jo valmiiksi näin hyvä... Mitäköhän
siitäkin seuraisi, no se nähtäisiin, ja kuultaisiin ja näin
jälkikäteen muistiin kirjoitettaisiin.
Kaiken ruoan ja juoman jälkeen pyörimme hetken kaupoissa, kunnes lähdimme kohti Tavastiaa. Matkalla Kaisa ja Ansq ohittivat meidät, kun katselimme näyteikkunoita. Me siis emme lymyilleet nurkan takana, vaikka joku ehkä niin luulikin :D No, saavuimme kuitenkin Tavastian ovien taakse etuajassa, vaikka kauaa emme joutuneet odottelemaan ovien aukaisua. Eipä muuta kuin narikan, wc:n ja baaritiskin kautta istuskelemaan ja odottelemaan. Pikkuhiljaa saapui porukkaa, mutta tuossa vaiheessa kyllä näytti siltä, että väkeä on todella vähän ja suurin osa tuosta vähästäkin väestä oli tuttuja.....No , tilanne kuitenkin korjaantui illan mittaan. Tuo baaritiskiltä hakemani juoma oli kyllä ihan oikeaa juomaa, mutta lasi oli aika outo tuolle juomalle.....(ja vaikutti se makuunkin, siksi seuraava lasillinen olikin jotain muuta) Outoa oli myös hiljaisuus, mitään musiikkia ei tuossa vaiheessa kaikunut ilmoille, vaikka rokkiklubilla oltiinkin...No, lopulta paikalle tuli joku, joka osasi laittaa kuvan lisäksi myös äänen telkkareihin :D
Ja taas kävi niin, kuin ennenkin....Lähdettiin Mikun kanssa siitä kohtalaisen hyvissä ajoin kohti lavaa ja tälläkin kertaa eturiviin, lavan oikealle puolelle, vanha tuttu paikka siis :D Lava on tuolla Tavastialla kyllä aika korkea, mutta kyllähän tuosta eturivistä oli ihan hieno keikkaa katsella ja fiilistellä. Ainakaan kuvien edessä ei ollut tällä kertaa päitä tai käsiä. Ehkä kuuluvuus ei tuossa kohtaa ollut paras mahdollinen, mutta eipä se menoa haitannut....Porukkaa oli tosiaan valunut paikalle pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa ainakin näytti siltä, että sitä on paikalla suhteellisen paljonkin. Ja niin kai olikin....Näin jälkeenpäin sain kuulla ja tietää. Samoin jälkeenpäin sain kuulla, että paikalla oli ollut vaikka keitä julkkiksia, itse en bongannut juuri ketään, ja nekin vähät piti oikein minulle osoittaa...No, enpä minä keikalla muutenkaan juuri mitään muuta huomaakaan kuin sen, mitä lavalla tapahtuu...
Ja vihdoin oli käsillä se hetki, jota varten oli kerätty niitä kierroksia jo pitemmän aikaa....Tears In Your Eyes ja keikka alkaa...Itselläni räjähti fiilis heti kattoon tai ehkä sen läpikin, mutta jokin tuossa keikassa ja tilanteessa oli, mikä toi aivan mahtavat fiilikset heti alkusekunneista alkaen :) Ja kyllä se fiilis minusta ilmeisesti päällekin päin näkyi, näin sain myöhemmin kuulla. No, ei kai tuota pomppimista ja muuta levotonta liikehdintää voi olla huomaamatta, toivottavasti en kuitenkaan laulanut liian lujaa. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos näin pääsi käymään...
.
No, taaskaan ei tästä kirjoittamisesta tahdo tulla yhtään
mitään, ajatus harhailee ja poukkoilee yksin päässä,
täytyypi ryhdistäytyä...ja jatkaa juttua.
Bändi oli ihan Hannan oma kokoonpano, tuurareita ei ollut paikalla. Vaatteet
olivat tällä(kin) kertaa upeat...Musta paitapusero, musta kravatti
ja mustat farkut, rannehärpäkkeet. Tykkäsin kyllä ihan hirveästi
tuosta kravatista, se on hieno!!!
Myös Hannalla tuntui olevan hauskaa, aika ajoin nähdystä pelleilystä päätellen, tälläkin kertaa varmaan kuva kertoo enemmän kuin sanat:
Pääsipä Hanna taas rumpuihinkin, vaikka itse tuota episodia
en paikaltani nähnytkään, jälkeenpäin vain kuulin tuosta.
Itse asiassa ihmettelin itsekseni tuossa vaiheessa, että mihin se Hanna
oikein hävisi, kun ei näkynyt.....
Setti oli jo tutuksi tullut, ja voin sen sattuneesta syystä tähänkin
laittaa:
Tears In Your Eyes
Out Of Tears
Falling Again
Kiss Of Life
Damn You
We Don't Speak
One Way Or The Other
Don't Hang Up
Wasted
Stronger Without You
Superhero
Fearless
ja encorena
Run (hidas versio)
When I Become Me
Vaikea on tuolta keikalta nimetä parhaita biisejä, mutta toki tuo Wasted nousee aina omiin korkeuksiinsa, näin ainakin se on ollut tähän asti. We Don't Speakissa on vauhtia kyllä niin paljon, että heikottaa....ja Tears In Your Eyes aloitusbiisinä niin ikään iskee aika lujaa. Ja vaikka Fearlessinkin on kuullut keikalla aika monta kertaa, jaksaa se aina vaan kolista....ja kyllähän ne kaikki muutkin....mitä sitä kieltämään. Silti olisi kiva kuulla joku erilainenkin setti, materiaalia ainakin on ;)
Ainahan näin käy, mutta nyt se kävi todella nopeasti, viimeistä
encorebiisiä viedään. Vastahan aloitettiin, ei vielä voi
lopettaa...... Tuossa Don't Hang Upin kohdalla jo hiipi mieleen ajatus, että
keikkahan alkaa olla loppupuolella, ei, ei, ei se voi vielä millään
olla, juurihan tuli eka biisi. Mutta valitettavasti se oli kuitenkin näin....
Täysin hölmistyneessä ja hullantuneessa olotilassa keikan jälkeen
seisoskelin muiden kanssa tuossa lavan reunalla, kun näin, että joku
otti lavalta biisilistan. Sattuipa heti omiinkin silmiini biisilista kauempana
lavalla. Mitään, siis en yhtään mitään ajatellut;
otin vain lavan reunasta kiinni ja ponkaisin lavalle ja konttasin pitkin lavaa
tuon biisilistan luokse ja nappasin sen hyppysiini ja kapusin alas lavalta.
Onneksi Tiian kamera oli jo kassissa tuossa vaiheessa...Kaikkea hullua ja täysin
päätöntä sitä tekeekin, no, onpahan minulla nyt sitten
tuo biisilistakin...Sitä katsellessa tuppaa kyllä aina naurattamaan
aika lailla....
Jos olet tähän asti jaksanut tekstiä lukea, ei liene yllätys, että tämä oli aivan huippukeikka, jotain täysin sanoinkuvaamatonta (tai olenhan siitä kyllä jo aika monta sanaa kirjoittanut) Ennakkofiiliksethän jo olivat korkealla, mutta keikan jälkeen kyllä vieläkin korkeammalla...huh, huh....Ja nuo fiilikset säilyivät pitkään, eivät kai vieläkään, noin viikko keikan jälkeen ole mihinkään, ainakaan kokonaan kadonneet. Typeränonnellinen virne vaan on tässä ollut naamalla aina aika ajoin kohta jo sen viikon ajan....Kuinka voi olla mahdollista, että nämä keikat tuntuvat vaan paranevan kerta kerran jälkeen, eikö sitä kattoa tule vastaan ollenkaan. Aina luulee, että tämä oli nyt paras, mutta mitä vielä...Mihinköhän tässä vielä päädytäänkään????
Muutama sana vielä keikan jälkeisestä elämästä...Mikun
kanssa mentiin taksilla Mikulle...taksikuski ei vain ollut ihan selvillä
siitä, mihin piti mennä, mutta perille päästiin kuitenkin.
Eipä muuta kuin kiitos taas Mikulle seurasta ja yösijasta, hauskaa
oli.....Ja OIKEIN ISO kiitos Hannalle ja pojille tästä aivan mahtavasta
fiiliksestä, jonka tuo keikka sai aikaan. Tätä tahtoo kyllä
lisää, varmasti. Seuraavana Tampereen Henry's Pub, siellä nähdään!!!