Stronger - levyarvostelu

Siirsin tähän tuolta etusivulta nuo pari lausetta, jotka kirjoittelin ennen tätä levyarvostelun tekoa:

Nyt, 5.9. klo 21.40, viinilasillisen ääressä, mietin tuota Hannan ylihuomenna ilmestyvää levyä, olen siitä keikalla, radiosta tai muuten kuullut jo suurimman osan biiseistä, ja ei voi muuta sanoa kuin, että tajunnan räjäyttävä levy on tulossa. Miten mahdankaan osata sanoa siitä yhtään mitään....

Ja nyt 10.9. klo 9:45, ilman viinilasia, mietin edelleen tuota Hannan kolme päivää sitten ilmestynytta levyä. Ja edelleen olen sanaton...tai ainakin vielä. Upea levy kaikinpuolin. Levyarvostelu saa kuitenkin vielä hetken odottaa....Lappeenrannan keikka kutsuu....

Ja tässä itse arvostelu:

Out of Tears - Levyn parhaimmistoa, niinkuin hyvin moni muukin biisi. Kun tämän ensimmäisen kerran kuulin (sieltä Nyt-lehden sivuilta netissä), olin onneksi istumassa, muuten olisi varmaan jalat lähteneet alta. Mieleen tuli, että keikalla ei välttämättä ole "Out of Tears" tämän biisin kuullessa. Sanat ovat melkoisen koskettavat ja niistä saa tässä biisissä hyvin selvän Ja tässä taas tuo kohta, mikä vetoaa aina minuun; biisi pysähtyy ja lähtee uudestaan liikkeelle. Mikäköhän siinäkin on, että tuollainen aina uppoaa minuun.
Stronger Without You - Tämänkin biisin olin kuullut ennen levyn julkaisua, onhan tämä se Daim-sinkku. Tämä on myös niitä biisejä, jotka iskivät jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Nyt jo ehkä hiukan kulunut, kun tätä on tullut luukutettua, mutta missään nimessä ei ole huono... Tuo piano-osuus tuolla loppupuolella ja sen jälkeen, kun biisi taas räjähtää, niin no joo, ja taas uppoaa meikäläiseen, turha varmaan edes sanoa. Ja nyt tätä kirjotettaessa on jo videokin tästä nähty. Videosta tykkään kanssa, se on kertakaikkisen hauska ja mahtavia ovat nuo kohdat, jossa Hanna on lavalla. Ai, niin tämähän on levyarvostelu, eikä videoarvostelu, Sorry...(on muuten mahtava biisi sekin...)
Wasted - erittäin vahva ehdokas levyn parhaaksi biisiksi. Hannan ääni on tässä vaan niin mahtava, jotenkin tavallistakin parempi...Blues-laulua tuossa "tilitys-kohdassa", oih..., ja kertsikin, ei, tästä ei pysty sanomaan oikein mitään. Kylmät väreet hiipii selkärankaan, ihokarvat nousee pystyyn, ehkä se kuvaa jotenkin tätä biisiä. Keikalla pari kertaa tämän kuulleena vielä voi sanoa, että tämän aikana täytyy vaan fiilistellä, uppoutua tähän biisiin...kertakaikkiaan, sanat loppuvat...
Falling Again - Oli kai kevättä, kun Googletus paljasti, että tämä biisi on tulossa levylle, ja siitä oli kuultavissa sitten jonkun toisen tekemä versio. Biisi kuulosti mahtavalta rokkipläjäykseltä jo silloin ja sitten, kun saatiin tietää, että se tulee Kiss Of Life -sinkun b-puoleksi, niin tunnelmat nousi entisestään. Ja hyvähän tämä Hannan veto on, tykkään erityisesti tosta alun hihkaisusta ja huohotuksista, joita kuullaan pitkin biisiä. Mahtavaa, eteenpäin menevää rokkimeininkiä, tausta sopivan rock. Mieleen jää myös tuo How Can I Win, How Can I Close the Door.....
Tears in Your Eyes - Tämä kamppailee myös tosissaan levyn parhaan biisin tittelistä. Netissä, kun kuuli tämän biisin ensimmäiset 30 sekuntia, en oikein osannut sanoa mitään. Mutta tosi hieno biisi tämä on. Yhteen biisiin on kyllä saatu niin paljon erilaisia aineksia, että alta pois.....On ihan selkeää rokkimeininkiä ja sitten taas hidasta balladia ja vaikka mitä...Sanatkin ovat levyn parhaimmistoa. Loppupuolen two-two-two-face kyllä kiskaisee jalat alta, ainakin melkein. Mahtava keikan aloitusbiisi....
We don't Speak - Levyn paras rokkiveto, ehdottomasti ja Top3-kamaa koko levyllä (niinkuin ainakin 3-4 muutakin biisiä :D ). Tykkään noista kitaroista. Vaikken mikään musiikin asiantuntija olekaan, niin hienot rokkitaustat tässä on. Tämä kolahti jo tosi kovaa silloin, kun ensimmäisen kerran kuulin tämän Nosturin keikalla huhtikuussa. Tällaisia biisejä olisi tällä levyllä voinut olla joku muukin, koska tämä todella rokkaa. Sanat ovat myös mukavan epätavalliset. Vähän tuo yksi sensuuri- tai mikälie-piippaus harmittaa, mutta keikoilla kuullaan sensuroimaton versio.
Damn You - Kiva balladi. Tähänkin on helppo uppoutua. Jostain syystä sanoituksen kohta: "Release me, from this pain - from going insane", iskee aika lujaa. Tämän biisin mukana on mukava huojua, varsinkin pienen (tai kohtalaisen) punaviinimäärän jälkeen :D Ja näissä balladeissa Hannan ääni pääsee todella oikeuksiinsa, on se niin ainutlaatuisen upea ääni.
Kiss of Life - Erittäin vaikeasti arvosteltava biisi, koska tätä on kesän aikana tullut kuultua niin paljon. Mutta jotain...Nuo be-kuiskaukset kyllä kolisevat aika lujaa. Kertsistäkin kyllä tykkään, erityisesti siinä tuosta: what it means to be free -kohdasta ja sen kohdan taustoista. Ja tässäkin taas nuo kohdat, missä biisi pysähtyy ja taas jyrähtää liikkeelle.. Joo, olen outo....
Paralysed - Balladi-osastoa. Tätä ei ole vielä livenä kuultu, sitä odotan. Tämän biisin kertsi on hyvä, niinkuin tietysti muidenkin, mutta erityisesti tykkään kyllä tästä kertistä. Ja tuossa alussa Hannan käheä ääni, taas loppuu sanat....(Tästä arvostelusta ei tule yhtään mitään, kun sanat loppuu niin monessa paikassa...) Ja tuo mahtipontisuus-kohta biisin loppupuolella (se, missä on jousisoittimia tai jotain), oih....tykkää tuollaisesta mahtipontisuudesta...ja siinäkin käheä ääni....Muutenkin tämän biisin taustat on hienot.
One way or the other - Aivan mahtava biletysbiisi, tätä ei voi paikallaan kuunnella. Vähintään jalka vipattaa, sitten tulevat mukaan kädet ja lopulta nytkyy koko vartalo ja pää heiluu. Ja jos on seisomassa, täytyy pomppia. Sanat ovat aivan loistavat, ehkä parhaat koko levyllä Nuo mm-mm -kohdat taas meinaavat viedä jalat alta, lopputulos: Lattialla selällään nytkimässä :D Yksi parhaista biiseistä levyllä...siis tämäkin, niitähän on kyllä monta...
Run - tuttu ensimmäiseltä levyltä, huohotusta kaipaa, muuten hidas vesrsio ok. Tosin jazzmeininki hiukan häiritsee. Väkisin tästäkin tulee liveveto mieleen. Livenä onkin aivan mahtava veto. Hannan ääni taas tässäkin se, joka vetää tämän biisin ylös ja vetääkin korkealle, vaikka ehkä siltikin levyn huonoin biisi. Liveveto, niinkuin sanottu, onkin sitten vielä ihan omissa korkeuksissaan. Levykannen mukaan tämä on akustinen studiosessio, mikä kyllä toisaalta nostaa tämän biisin arvoa.

Yleistä: Niinkuin tuosta yltä käy ilmi, parasta biisiä on todella vaikea tästä löytää, tämän hetken ehdokkaina: Out of Tears, Wasted, Tears in Your Eyes, We Don't Speak ja One Way or the Other. Kun viime kesänä arvostelin tuon When I Become -levyn, taisin antaa arvosanaksi 9½, mutta jos sitä levyä vertaa tähän Strongeriin, niin tuo kouluarvosana-asteikko loppuu kesken....
Jos jotain huonoa tarvitsee sanoa, niin ensimmäisenä mieleen tulee nuo monet (liian monet) kansilehden painovirheet.
Levylle olisi mahtunut myös enemmän biisejä, olisi noita enemmänkin kuunnellut, ja ehkä tuon Runin sijasta olisi voinut olla joku ihan uusi biisi, vaikka tuo ihan hyvä biisi onkin.

Tämä on tällainen raakile-versio arvostelusta, tulen tätä varmaan lähiaikoina vielä päivittämään...