Tämä matka alkoi oikeastaan jo Lappeenrannassa, kun Tiia iltakeikan jälkeen kysäisi: "Savonlinna?", johon vastasin heti, että ei, seuraava keikka olisi vasta Forssassa elokuussa. Mutta kotiin palattuamme tuli puheeksi tuo Savonlinnan keikka, ja mies tokaisi: "Senkin hannari, mikset lähde?", niin mieli alkoi kummasti muuttua. Varsinkin tuo "hannari" teki vaikutuksen, sellainenhan minä kai olen....

Sitten vaan foorumille kyselemään ja järjestyihän se reissu ihan kivasti, pienellä säätämisellä. Siinä sitä sitten jo kohta oltiinkin matkalla kohti Riihimäkeä, josta matka jatkui junalla Savonlinnaan. Tarkoitus oli tavata Hand Savonlinnan rautatieasemalla, mutta koska Savonlinnassa on kaksi junien pysähdyspaikkaa, tiemme menivät tietysti ristiin. Lopulta sitten löysimme molemmat linja-autoasemalle, josta suunnistimme huippukalliiseen majapaikkaamme tavaroita viemään. Ja sen jälkeen takaisin keskustaan palloilemaan. Juuri, kun olimme kahvilla kalakioskilla, Tiia soittaa Handulle, että missäs olette, me ollaan jo täällä baarissa. Ja siltä istumalta lähdettiin baariin ja tavattiin fanibussilla tullut porukka. Siinä sitä aikaa yritettiin saada jollain tavalla kulumaan. Jossain vaiheessa, hyvissä ajoin, tietysti siirryttiin lavan eteen ja lisää odotusta oli luvassa. Onneksi oli tuttuja ympärillä, meni se aika vähän nopeammin rupatellessa. Pikkuhiljaa alkoi lavan edusta täyttyä ja hetkeä ennen keikkaa oli jo ahdasta. Minä siinä odottelin koko elämäni ensimmäistä varsinaista klubikeikkaa, odotukset korkealla.

Bändi alkoi kokoontua lavalle, kuka ahtautuen mistäkin pienestä rakosesta. Lavan ympärillä ei liiemmälti juuri ollut tilaa, joko joka puolella oli porukkaa tai sitten huonekasveja tai muuta rekvisiittaa. Lavakin oli tosi pieni ja matala, miten ne kaikki sinne oikein mahtuisivat? Mahtuivathan ne. Jo tutuksi tulleen When I become me -alkutahtien kajahtaessa rupesivat päät pyörimään: missä Hanna? Ja tulihan se illan päätähti sieltä kahden turvamiehen saattelemana ihmismuurin välistä luovien. Toinen turvamies oli Hannan edessä ja toinen takana, Hanna siinä välissä, aivan kuin kinkku tai joku muu täyte vedyssä ;-) Nämä turvaheput jäivätkin sitten keikan ajaksi istuskelemaan lavan reunalle, toinen aivan minun eteeni.

Ja nyt vihdoin se hetki, jota varten jokainen meistä oli tehnyt enemmän tai vähemmän pitkän matkan, oli käsillä, keikka alkoi. Hannalla oli tällä kertaa yllään nahkahousut ja paljon jälkikäteen pohdiskelua aiheuttanut paita, jonka edessä oli luku 16 ja takana luki joko me tai mie, tästä ei taida olla yksimielisyyttä. Alusta alkaen oli todella kuuma, hiki virtasi yleisöllä ja esiintyjillä. Mutta tällaista se meno klubikeikalla kai kuuluu ollakin. Biisilista oli vanha tuttu, WIBM:llä aloitettiin, kuten jo aiemmin on sanottu. Seuraavaksi oli vuorossa Run, eikä vieläkään huohotusta, mutta eturivi oli kyllä taas täysillä mukana alusta asti. Ihan kun ei muutenkin olisi ollut tarpeeksi kuuma, taas piti heilua, hytkyä, hoilottaa ja tehdä kaikkea muuta, mikä tietysti ja itsestäänselvästi asiaan kuuluu. Eihän sitä muuten millään keikalla kannattaisi ollakaan. Kyllähän se olo sitten joskus viilenisi.

Tällä keikalla oli mukana televisiokin, Ajankohtainen Kakkonen oli kuvaamassa ensimmäisen biisin ajan, onneksi kamera häipyi sen jälkeen.. Hanna kertoi myös, että kauan kaivattu ja odotettu video tulisi televisiosta TOP 40-ohjelmassa ensi perjantaina. Vihdoinkin!

Ronde oli esittänyt biisitoiveena Sorry, että jos sen saisi kuulla kännykän välityksellä. Toiveet on tehty toteutettaviksi ja niinpä yhteys tuon biisin aikana otettiin. Hyvin kuulemma kuului ;-) Juuri, kun olin jo sulkemassa puhelinta, tuo edessäni istuva turvamies huitoi siihen suuntaan, että nyt puhelin pois. Ja minä tein työtä käskettyä, olinhan jo toiveen toteuttanut ;-) Sorryssa oli keskellä taas se ihana kohta, jossa musiikki lakkaa ja Hanna kääntyy selin yleisöön, on se niin hieno... Hang Up ja Ejected aiheuttivat taas ne tavanomaiset reaktiot, hirveän biletyksen ja uu-uu-uuu -hoilotukset. Hanna oli taas tosi mahtava, kuten aina livenä. Siinä on sitä jotain voimaa, säteilyä ja läsnäoloa, jota ei pysty sanoin kuvailemaan. Se on itse koettava. Ja sen takia tämän haluaa aina kokea uudestaan ja uudestaan. Ja tällä kertaa, lavan pienuudesta johtuen, sen pääsi kokemaan tosi läheltä.

Varsinaisen setin loputtua Hanna ja bändi vetäytyivät tuon todella pienen lavan takaosaan, ja tulivathan ne tutut encore-biisit, Save my life tonight ja Summer of '69, sieltä. Sitten taas Hannaa vietiin turvamiesten keskellä, tuli muuten niin läheltä, että olisin voinut koskettaa, mutta jätin sen kuitenkin väliin ;-)

Siinä sitten jäätiin vähäksi aikaa istuskelemaan lavan reunalle, kunnes oli pakko mennä hakemaan juotavaa. Baaritiskin vieressä olikin sopivasti tyttö myymässä paitoja ja kasseja. Pakkohan paita tai kaksi oli ostaa, toinen itselle ja toinen kotiin tuliaisiksi. Kiva yllätys oli kaupan päälle saatu nimmarikortti, kiitos!

Pikkuhiljaa siitä sitten ajauduttiin pihalle, fanibussin luokse. Olimme myös käyneet hakemassa Lauran veneeltä mukaamme tähän keikan jälkimaininkeihin. Samalla parkkipaikalla oli myös Hannan keikkabussi ja oitis oli bileet pystyssä, musiikki soimaan ja porukka tanssii parkkipaikalla keskellä yötä.. Vain Hanna puuttui ;-)

Kun Hannan bussi sitten vihdoin lähti, alkoi tämä faniporukkakin pikku hiljaa liueta paikalta. Fanibussilaiset suuntasivat nokan kohti Hesaa ja me Handun kanssa rupesimme astelemaan kohti majapaikkaamme. Tiia kävi Lauran saattamassa takaisin veneelle. Siinä se sitten oli, nyt oli oikeastaan jäljellä enää loppuyö ja kotimatka. Aamupäivällä aloitettiin mekin Handun kanssa kotimatka. Tulipa tehtyä pitkä reissu keikan takia, mutta kyllä se kannatti. Suosittelen tätä kivaa kaikille! Itselläni seuraava kerta on Forssassa (tai niinhän sitä voisi luulla....) .

Kirjoitti: JaMaNu

ps. Miten olisi Tahkovuori, Lestijärvi + Kukkaisrock? ;) -tiia