NOSTURI, HELSINKI 9.4.2005

Keikkaraportti JaManu

Tämä keikka taisi olla fanien aikaansaannosta. Ilman puhelinsoittoja ja muita yhteydenottoja ei tätä varmaankaan olisi tullut. Siitä siis iso kiitos kaikille, jotka tuonne Nosturiin palautetta soittelitte ja lähetitte.
Erikoista tällä keikalla oli myös se, että Pekkakin lähtisi mukaan. Olihan hän ennenkin Hannan nähnyt, mutta siitä on jo aikaa, viime kesänä Lappeenrannassa siellä S-keikalla. Saisipahan nähdä, millaisen harppauksen Hanna on tässä vajaan vuoden aikana ottanut esiintyjänä. Aikamoisen näin lyhyessä ajassa, sanon minä :D
No, reissu alkoi ajomatkalla Helsinkiin, jossa ensimmäinen varsinainen etappi oli hakea Tiia, kun oli sovittu, että hän pääsee meidän kyydillä paikan päälle. Aika sopiva ajoitus loppujen lopuksi oli, koska olimme Nosturin parkkipaikalla kymmentä vaille yhdeksän ja siinä oli sitten hyvä autossa hetki istua, ei tarvinnut palella, vaan voi marssia suoraan sisään. Ja niinhän me tehtiinkin. Minä en koskaan aiemmin tuolla Nosturissa ollut käynyt, ensimmäisen ihmetyksen aiheutti se portaiden määrä ja toisen sen, kuinka karulta tuo paikka näytti. Portaissa tavattiin Superhero ja Emppu ja Empun kamu. Saapuivatpa muutkin tutut paikalle pikku hiljaa, kuka ennemmin, kuka myöhemmin ja kuka vasta hetki ennen keikan alkua :D

Lämppäri aloitti ajallaan. Tuosta on keskustelua käyty, millä kielellä lauloi, no ihan selvällä suomenkielellä, vaikka kyllä aika lujaa. Musiikki ihan sellaista no, joo ihan ok...Pekan kommentti: "nätti laulaja" :P Hiukan tuo suomenkieli kyllä minuakin ihmetytti, kun tuolla netissä kuultavat biisit olivat kaikki englanninkielisiä. Muutaman biisin tuo Jerkstars veti. Tuolla bändillä oli muuten paikalla ihan oma fanikunta. Sen jälkeen oli kai runsaan puolen tunnin tauko, jona aikana sommiteltiin Repe ja Lissu -kylttejä. Nämä kyltit oli tarkoitus sitten encoren aikana nostaa esille toiveena saada kuulla tuo biisi. Aika hauska episodi tuo oli, kun yritettiin saada kaksi Lissua, yksi Repe ja yksi "ja" oikeaan järjestykseen, ei oikein onnistunut :P

No menihän se aika siinä ja vihdoin alkoi näyttää siltä, että jotain tapahtuu, verho vedettiin syrjään ja soitto alkoi. Ei kyllä ollut When I Become me:n alkutahdit, ei todellakaan. Jotain vauhdikkaampaa oli tulossa. Selvisihän se tuossa tuokiossa, Hanna tuli lavalle ja Fearlessilla saatiin keikka alkuun. Kiva muutos, vaikka ei siinä When I Become Me:ssäkään mitään vikaa ole aloitusbiisinä. Mutta vaihtelu virkistää.

Aloitusbiisi ei ollut ainoa, joka oli muuttunut, myös Hannan lookki oli erilainen, hiukset, vaatteet, korut nyt ainakin. Itse tykkäsin noista hiuksista, enemmän kuin siitä "sileästä" versiosta. Huomiota kiinnitti myös tuo rannekoru, josta taas Pekalle tuli mieleen säilykepurkki. Mutta ihan hieno kapistus kuitenkin se on.

Hanna kertoi jännittävänsä keikkaa aivan hirveästi, mutta enpä minä tuota huomannut ainakaan hirveästi. Niin hyvä ja mahtava meno Hannalla oli päällä koko ajan. Tämän keikan alussa huomasin itsessäni ilmiön, jota ennen ei ollut sattunut; käsien tärinä. Lieneekö sitten jännityksen purkautumista, mahtavaa fiilistä jo tuossa vaiheessa vai mitä, en todellakaan tiedä. Mutta tosi mahtavat fiilikset oli heti keikan alusta lähtien.

Oma paikkani oli aivan loistava. En ollut ihan eturivissä, lähes kuitenkin. Korkean lavan takia näkyvyys oli hyvä, musiikki ja välispiikit kuuluivat loistavasti, sai paremman kokonaiskäsityksen siitä, mitä lavalla tapahtui. Ja kuten ennenkin on sanottu, katsekontakteja Hannan kanssa tuolla takana on enemmän kuin ihan eturivissä. Kuvakulmakin oli tuolla paljon parempi, kuin mitä se olisi ollut ihan eturivissä. Kamera oli siis mukana, ja aika paljon tuli kuvia räpsittyä. Kuvat olivat ihan ok, varmaan lähes parhaita, mitä olen koskaan keikoilla ottanut. Olisikohan peräti niin, että tämän keikan fiilikset eivät olisi olleet niin mahtavat tuolla ihan eturivissä. No, sitä on mahdoton sanoa, koska en siellä tällä kertaa ollut :) Ja joillekin tuo eturivi on ihan must-paikka, heille se toki suotakoon.

Totta kai oma iso osansa mahtaviin fiiliksiin oli noilla biiseillä. Ensimmäistä kertaa kuultiin We don't speak, joka ainakin minuun osui ja upposi ihan kertaheitolla. Kertsin sanoistakin taisin saada selvää, eivät taida olla mitään tusinakamaa nekään.... Tosi mahtava biisi ja tosi mahtava veto Hannalta. Ensimmäistä kertaa sain kuulla nyt myös tuon Kiss of life-vedon. Hieno biisi sekin, muttei minulle auennut ihan näin ensimmäisellä kerralla, mutta mahtavaa kamaa kyllä sekin. Ja jo tutuksi tullut Here I Am Alone on edelleen niin mahtava, että ei mitään määrää... Aivan huippulevy kyllä on tulossa, sen kuulee jo nyt näistä biiseistä. Tuon Here I Am:n mukana pystyy jo laulamaankin, tai no minun kohdallani kai voitaisiin puhua hoilotuksesta tai kailotuksesta, mutta kuitenkin :D Ensimmäistä kertaa kuulin myös tuon Runin uuden version. Ja kyllä se hitaana akustisena vetona on myös mahtava. Kaiken kruunasi totta kai se huohotus :)

Ja vanhaan tuttuun tapaan Sorry, Basket Case ja Superhero pompittivat kivasti :D Heaveniakin oli kiva kailottaa muiden mukana. Setti oli varmaankin täysi, vaikka Save my Life tonight ja Beautiful Day puuttuivatkin, täyspitkä keikka ainakin oli. Encorena sitten kuultiin When I Become Me. Aika outo juttu, kun on tottunut, että silloin keikka vasta alkaa :D No, jotkut soittavat levyjä väärinpäin, kai keikankin voi vetää toisin päin, toki :D Mutta kivaa vaihtelua tuokin. Kuten tuosta voi huomata, Repeä ja Lissua ei kuultu encorena, vaikka kylttejä oli paljon ja huutoa ehkä sitäkin enemmän. No, toivottavasti sen vielä joskus saa kuulla. Eikä toista encorea tullut, vaikka vaatimus oli kova tai ainakin kovaääninen...

Kaiken kaikkiaan, aivan mahtava keikka. Jollei tämä ole ykköskeikka minun listallani, niin ainakin hyvin, hyvin lähellä sitä. Tykkäsin tällä keikalla myös siitä, että Hanna aina välillä kumartui yleisön puoleen, se vaikutti varmaankin tunnelmaan myös. No kuitenkin kotiinlähdön aika oli aika pian keikan jälkeen. Mukanamme lähtivät myös Superhero, Emppu ja Empun kaveri, veimme heidät kotiin, kun melkein matkamme varrella asuivat.

Keikan jälkeen kyselin Pekan fiiliksiä ja myönsi, että oli parempi kuin viimekesäinen Lappeenrannan S-keikka. Kehitystä siis oli Pekankin mielestä tapahtunut. Ja myönsi hän pienen kyselyn jälkeen, että ihan jees Hanna on. Muttei kuitenkaan luvannut ihan heti lähteä uudestaan keikalle. Minä sen sijaan olen ihan kohta, ensi viikolla menossa Lahteen. Siellä nähdään :D

Kiitos Hanna ja bändi ja kaikki mukana olleet, lisää tällaisia keikkoja :D