LAHTI, NIGHT LIFE 20.4.2005
Keikkaraportti JaMaNu

Tätä keikkaa harkitsin jonkin aikaa, koska olihan keikkapäivä keskiviikko ja torstaina olisi kuitenkin edessä työpäivä...Mutta päätin kuitenkin lähteä, ainahan siinä niin käy, että jos ajattelee, että voisinhan tuonne lähteäkin, niin melkein aina olen itseni keikkapaikalta löytänyt. Niin siis nytkin. Lahdesta on kuitenkin sen verran pitkä matka Forssaan, että yöksi piti jäädä. Onneksi Superhero oli myös lähdössä, voisimme siis jakaa hotellihuoneen ja reissu tulisi halvemmaksi. Ja toki mukavampaa on, jos kaveri mukana, yksin on aina tylsempää... Hotelli oli onneksi myös samassa rakennuksessa keikkapaikan kanssa, ei tarvinnut ajatella, että tarvitsisi lähteä jonnekin hortoilemaan, kun se ilmakin oli niin kylmä :) Hyvää tuuria oli sekin, että samana päivänä olin jo valmiiksi Hämeenlinnassa töiden takia. Ja kun tuo Hämeenlinna on puolivälissä Forssan ja Lahden välillä, meni tuo matkakin hyvin, omalla autolla huristellessa. Hyvissä ajoin saavuin hotelille, enkä edes eksynyt, hyvä minä! Hotellissa odottelikin jo Superhero. Eipä muuta kuin huoneeseen vähäksi aikaa lahjan paketointiin (Ronden, Superheron ja minun yhteinen lahja), pikku shoppailukierros läheisessä ostoskeskusksessa ja hotellin ravintolaan syömään. Juuri kun olimme lopettelemassa ateriaamme, Hanna bändeineen saapui paikalle. Annoimme kuitenkin heidän syödä rauhassa, kun se lahjakin oli jäänyt sinne huoneeseen. Muutamia hilpeitä hetkiä silti koimme tuossa meidän pikkupöydässämme, joka (monien onneksi) oli melko kaukana Hannan pöydästä.

Loppuilta ennen keikkapaikalle siirtymistä kuluikin sitten huoneessa keskustelun merkeissä, aika moni aihe tuli kyllä läpikäytyä, vaikka ehkä yksi aihe olikin muita useammin esillä ;) Yökerhon aukeamisaikaan, tai jo vähän ennen sitä, siirryimme norkoilemaan keikkapaikan oven eteen. Soundcheck oli kai vielä menossa, siispä saimme alkupalamaistiaisiksi kuulla Runia (se hidas versio) Ja kyllähän se meille kelpasi.

Lopulta sitten pääsimme sisään ja aikamme istuttuamme saapui tuttua porukkaakin paikalle, ainakin Indiee, Emmu, Meve, Samppa, Hand, Alien, Ansu, Herne, Ansq ja Sirpa (Sorry, taas, jos joku unohtui) Jollakin tai joillakin tuntui olevan hauskaa, oli kiva jutella, Samppa ;) Väkeä oli melko vähän, vaikka keikan alkuhetki läheni ja läheni, väkeä ei tuntunut juuri paikalle tulevan. Me Superheron kanssa hivuttauduttiin eturiviin hyvissä ajoin, tosin jäätiin sivuun, mikä myöhemmin osoittautuikin hyväksi paikaksi. Kauhean kauaa ei tuossa tarvinnut odotella, kun keikka alkoi, ja tällä kertaa Fearlessilla. Hiukan oli outo olo, kun Hanna seisoi aivan minun vieressäni odottamassa lavalle ryntäämistään. Oma paikkani oli muuten hyvä, mutta suoraan naamaani ja silmiini paistoi oranssi lamppu, joka teki kuvaamisen mahdottomaksi, no ei siellä muutenkaan olisi saanut kuvata, joten ei haittaa :D Yhden kuvan sain kuitenkin otettua ennen tuota kieltoa.

Koska väkeä oli melko vähän, tönimistä ja tunkemista ei tällä kertaa ollut, mikä tietysti oli kivaa.... :) Lava oli todella pieni, minkä vuoksi myös eturivin paikkoja oli vähän, aika ajoin eturivi täyttyi kahdesta miehestä, Sampasta ja tästä uudesta Hanna-fanista, tervetuloa mukaan :)

Mustassa paidassa Hannalla luki tällä kertaa I'm the evil twin :) Tuttuun tyyliin asusteisiin kuuluivat myös farkut . Säilykepurkkia ei kädedssä ollut, muita härpäköitä toki oli :) Hiukset olivat auki. Hieno look, tykkäsin...Tykkään noista uusista hiuksista.

Uudet biisit ovat kyllä mahtavia, tuo We don't speak kolahti toki jo Nosturissa, mutta kyllä täälläkin vähintäin yhtä hyvin. Kiss of Life aukeni toisella kuuntelukerralla huomattavasti ja todella odotan kuulevani sitä jatkossakin, niin keikoilla kuin levylläkin. Se vaikuttaa sellaiselta biisiltä, että se ei kulu ihan heti eikä vielä sittenkään puhki, tai tuskin koskaan... Ja tietysti aina yhtä hieno on tuo Here I Am alone. Tulossa on siis todella mahtava levy :) Hannan puheista sain sellaisen käsityksen, että ainakin tuo We don't Speak on jo nauhoitettukin levyä varten, mahtava homma :D Vanhemmista biiseistä: Tuo Runin uusi hidas sovitus on tosi upea myös, toivottavasti se jää settiin pitemmäksikin aikaa. Sorry yllätti, nyt eivät valot sammuneetkaan, vaan Hanna kannusti taputtamaan, kivaa vaihtelua :)
Bändikin tietysti esiteltiin, koskettimissa Jyrkin tilalla, Bob (kuulinko oikein?) Riku sai aivan oman ennen kuulumattoman esittelynsä ;) Ainakaan minä en sitä ollut aiemmin kuullut...
Taisi Hannalla jossain vaiheessa mennä biisilistakin sekaisin, kun rupesi kuuluttamaan viimeistä biisiä ennen aikojaan, no onneksi korjasi heti spiikaten Beautiful Dayn, joka siis oli palannut settiin. Viimeinen biisi oli tuttuun tapaan Superhero, josta Hanna pyysi ei-liian nopeaa versiota. Kesken biisin oli ainakin minulle hämäräksi jäänyt tyhjä kohta, jossa Hanna ei laulanut, en oikein kuullut tai päässyt perille tuon tyhjän kohdan tarkoituksesta...No kuitenkin pomppimaan se Superhero aina kannustaa :D Setistä puuttuivat When I Become Me ja Heaven. No, noita biisejä rupeaa kai olemaan jo sen verran, että saadaan seteistä erilaisia. Sehän on totta kai vaihtelua ja hyvä asia, mutta välillä kävi mielessä, että eikö keikka ala koskaan, kun When I Become Me:tä tulekaan :D (Vitsi, vitsi :D ) Encore-biisinä oli pitkästä aikaa Save My Life Tonight. Tuon Superheron jälkeen Hannan poistuessa lavalta viimeistään kävi ilmi, kuinka hyvä paikkani oli, Hanna poistui vierestäni ja sain annettua hänelle tuon lahjamme suoraan käteen. Hanna kiitti, kiitos itsellesi, ja toivottavasti lahja oli mieluinen :) Heti kohta keikan jälkeen lähdimme nukkumaan, mitä nyt vähän keikkatunnelmia kerrattiin. Aamulla herätys, aamupala, ja ajo suoraan töihin.

Kiitokset Superherolle seurasta, oli kiva jutella pitempäänkin tällä kertaa. Otetaan joskus uusiksi.
Superiso kiitos taas kerran mahtavista fiiliksistä Hanna ja pojat, tätä lisää aina vaan