Tämä oli taas niitä keikkoja, jonne ei pitänyt ollenkaan lähteä. Mutta sitten, kun Hanna fiiliksissään kertoi, että luvassa olisi täysi setti ja ehkä jotain uuttakin, niin äkkiä mieli muuttui ja niin sitä taas tuttuun tapaan oltiin matkalla kohti keikkapaikkaa. Noorakin lähti mukaan, saisi hänkin kuulla noita uusia biisejä, Kiss of Life ja We don't Speak kun hänen biisivarastostaan vielä puuttuivat, niin ja tietty se Repe ja Lissu. Kyltit oli tulostettu hyvissä ajoin ja Noora niitä vielä koristelikin. Kylttien tarkoitushan oli tehdä kertakaikkiaan selväksi Hannalle, mikä biisi halutaan kuulla :D

Hyvissä ajoin oltiin paikan päällä. Ja tälläkään kertaa ei eksytty, jokohan sitä alkaisi oppia.....
Keikka kuului osana messutapahtumaa. Koska olimme hyvissä ajoin paikalla, aikaa jäi reilustikin tutustua noihin messuihin, ja monien muiden tapaan ilmaiskrääsää tarttui mukaan. Sitä ennen kuitenkin parkkeerasimme itsemme lavan viereen, jossa olikin jo paikalla tuttua porukkaa. Lisää tuttuja saapui paikalle vähitellen. Kaikennäköistä Repe ja Lissu -varustusta kyhättiin kokoon.

Ennen keikkaa oli taikurinäytös, jazz-bändi esiintyi ja vielä hiukan ennen keikkaa nähtiin muotinäytös. Nuo kaikki menivät minulta ainakin hiukan ohi, keikkaa odotellessa...
Noora oli parkkeerannut itsensä eturiviin, lava oli aika korkea, taisivat Nooran silmät olla lavan reunan tasalla :)

Vihdoin keikka alkoi ja jälleen Fearlessilla, alkaa olla jo tuttu aloitus tuokin :) Hand puolestaan oli parkkeerannut minun viereeni, olihan hänen tarkoituksenaan olla meidän Repe ja Lissu projektissa se äärimmäisen olennainen "ja" Olimme n. kolmannessa rivissä ja koska lava oli korkea, näkyvyys oli hyvä ja kuvausetäisyyskin kohtalainen, tosin Lauran ja Ansqn kamerat näkyvät melko monessa kuvassa :D

Ja keikka oli todella täyspitkä, puuttumaan jäivät Run (ei akustista eikä muutakaan versiosta), Love's Run Over me, Save my Life tonight, Summer of '69, Beutiful Day ja Here I Am alone. Hannalla piisasi vauhtia ja toki se tarttui yleisöönkin, myös minuun. Siksi oli ehkä hyväkin, ettei ihan kaikkia biisejä kuultu, olisi voinut väsy yllättää jossain vaiheessa. Handun kanssa kyllä bailattiin kylki kyljessä. Uudet biisit We don't Speak ja Kiss of Life iskivät taas aika lujaa. Noora tykkäsi etenkin tuosta Kiss of Lifesta. Taisi tuo Basket Case olla kyllä ainakin minun näkemistäni se kaikkein vauhdikkain. Rumpali-Riston lippiskin joutui jotenkin ihmeellisellä tavalla Hannan päähän ja siitä mikkitelineeseen roikkumaan :D Eikä huomaamatta jääneet nuo silmien muljautukset tuossa: is lack of...., that's bringing me down :P Silloin taidettiin molemmat revetä Handun kanssa...

Ennen Love is like a songia Hanna sai melkein komentaa käsiä ylös, ennenkuin tuo rituaali meni yleisössä läpi :D Lava oli aika iso, joten Hannalla oli tietysti tilaa liikkua, mikä varmaan vaikutti myös tuohon vauhdikkaaseen menoon. Katsekontaktejakin (ja vähän muutakin) oli myös aika paljon, mahtavaa...

Loppuhuipennus keikalle saatiin, kun Hanna rupesi esittelemään Superheron jälkeen viimeistä biisiä, hetken kesti yleisöltä tajuta, mikä on tulossa, kunnes kaikki lopulta tajusivat: ja Repe ja Lissu -kyltit nousivat ylös.... ja voi sitä meteliä.... vau :D Aivan mahtava veto, varmaankin tämän setin paras biisi, ainakin tällä kertaa. Vaikka keikka oli jo lopuillaan, jaksoi sitä kuitenkin vielä hyppiä tuonkin tahdissa, mahtava biletysbiisi, muuta ei voi sanoa. Encorena kuultiin When I Become Me. Tämä oli vasta toinen kerta, kun sen encorena kuulen, vielä vähän oudolta kuulostaa, mutta toki se sopii loppuunkin erinomaisesti, siihen vaan ei ole tottunut vielä.

Ja taas oli keikka ohi, mutta vielä tuli lavalle joku täti, joka heitti nipun Hannan signeeramia messuohjelmia yleisön sekaan. Minä sain yhden käteeni ja toinen tarttui takkiini kiinni, josta Noora sen pyydysti. Saimme siis molemmat omat nimmarit :D Kiva yllätys tuokin. Hetken aikaa vielä juttelimme tuttujen kanssa. Olipa paikalle osunut yksi työympyröistä tuttu ihminen, joka kovasti tykkäsi siitä, että ihmiset käyvät paljon saman artistin keikoilla. Hänelle tämä oli toinen Hannan keikka, mutta parin muun artistin keikkoja hän onkin sitten nähnyt paaaaljon enemmän :D

Sitten oli tietysti kotiinlähdön aika, silloinkaan ei eksytty, vaan päästiin turvallisesti kotiin asti.
Kiitos taas Hanna ja pojat, viikon päästä nähdään, ainakin Hannan kanssa. :D