Tämä oli taas niitä eipäs-juupas -keikkoja, jonne aika pitkään vielä sanoin, että en lähde, ei pysty töiden takia irtoamaan, vaikka kuinka mieli tekisi. Taisi olla vajaa pari viikkoa ennen keikkapäivää, kun lopulta sitten päätin lähteä. Työtkin sain järjestymään, kiitos joustavan työkaverin :) Luulenpa kuitenkin, että joku saattoi tietää jo ennen minua, että lopulta tänne lähtisin, olen tämän tehnyt niin monta kertaa ennenkin :D
Joka tapauksessa, junalla oli tarkoitus mennä ja niinpä Pekka kuskasi minut perjantai-aamuna Riihimäen rautatieasemalle (Kiitos, Pekka!!!), josta nousin junaan. Junassa oli jo valmiina Miku ja niinpä lösähdin siihen viereiselle penkille. Sirpakin oli samalla matkalla. Vaikka junamatka oli pitkä, se oli hauska ja aika kului äkkiä, tosin aika iso osa Mikun ja minun ajasta taisi vierähtää ravintolavaunussa ja hauskuuden saattoivat huomata kanssamatkustajammekin, anteeksi :) Yllättävän äkkiä juna sitten jo olikin Kajaanissa, ja siitä kävelimme lyhyen matkan hotellille. Sisäänkirjautumisen ja majoittautumisen jälkeen kävimme Mikun kanssa hakemassa Tiialta ensi vuoden Hanna-kalenterit. Yhtään emme malttaneet odottaa, vaan heti piti riipiä paketit auki ja katsoa kaikki kuvat. Upea kalenteri, olisipa jo ensi vuosi :D :P Kiitos, Tiia!
Jonkin aikaa sitten olimme hotellihuoneessa, jossa hervoton meno jatkui, on se vaan niin hauskaa aina näillä keikkamatkoilla :D Pieniä valmisteluja keikkaa varten tuli tehtyä ja sitten tulikin aika lähteä syömään. Olimme sopineet Tiian ja Arjan kanssa menevämme syömään hotellin ravintolaan. Myös Sirpa tuli seuraamme. Ruoka oli hyvää, vaikka palvelu ehkä hiukan hidasta. Ja edelleen hauskaa piisasi, aika hilpeä tunnelma taisi pöydässämme olla. Minäkin poikkeuksellisesti painostuksen alla otin jälkiruokaa, vaikka jälkiruokavalintani vähän närää aiheuttikin.... Mutta oli se sorbetti hyvääkin, nam :P Ruoan jälkeen vielä joksikin aikaa hotellihuoneeseen, kunnes tuli aika lähteä keikkapaikalle. Hieman oli outo sisäänpääsysysteemi tuonne yökerhoon, "salaovesta" pääsi hotellin avaimella yökerhon puolelle :D No, eipä tuolla väliä, perille löydettiin kuitenkin. Sirpakin saapui paikalle hiukan meidän jälkeemme. Ja sitten alkoi se reissun tylsin osuus, keikan odotus. Musiikki tuolla yökerhossa oli enimmäkseen melkoisen sietämätöntä jumputusta, ja vaikuttipa tässä vaiheessa jo osa yleisöstäkin sellaiselta, että mieleen tuli, että mitäköhän tästä keikasta tulee..... No, meni se aika jotenkin ja taas ruvettiin hilaamaan itseämme kohti eturiviä, jossa odotus jatkui, musiikki onneksi hiukan parani tuossa vaiheessa. Ja lopulta se hetki, jota varten tänne oli matkustettu, oli käsillä, Tears in Your Eyes ja keikka alkaa, mahtavaa.... Tosin tällä kertaa Hanna sanoi muutaman sanasen ennen kuin alkoi laulaa, mutta Tears In Your Eyes kuitenkin ensimmäisenä biisinä oli.
Tällä kertaa Hannalla oli päällä musta t-paita, jonka tekstistä tai kuvasta minun huonoilla silmilläni ei selvää ottanut :D "Repalefarkut" ja buutsit olivat myös mukana, käsissä taas kasa killuttimia ja rekvisiittahanska, toisessa ranteessa joku härpäke myös.

Bändi oli oma, mutta kitarassa oli Jaakko Kääriäinen, kuulemma "kylän oma poika", näin Hanna ainakin hänet esitteli. Setti oli nyt jo tutuksi tullut, Stronger-levyltä kuultiin muut paitsi Paralysed ja Run. Vanhalta levyltä mukana oli (jos nyt taas oikein muistan) Fearless, Save My Life Tonight, Don't Hang Up, Superhero ja encoressa When I Become Me. Ensimmäinen encore-biisi oli Basket Case, joka siis näemmä on palannut settiin :)

Yhä vaan minuun iskevät nuo samat biisit parhaiten, Tears In Your Eyes aloituksena, Wasted, Out of Tears ja totta kai Don't Hang Upin bändiesittely Hannan rumpusooloineen. Huikeaa katsottavaa ja kuunneltavaa :D Tällä kerralla Hanna ei tyytynyt pelkkiin rumpuihin, vaan läpsytteli Riston päätäkin :D Harmi, että en saanut tuosta tilanteesta kuvaa, no, onneksi joku muu sai :D

Yleisöä oli melkoisesti ja siksipä tunkemistakin tuonne eturiviin oli taas, ei kuitenkaan ihan hirveästi. Pyysipä yksi nuori mies minulta anteeksikin, kun sattui tönäisemään ja toinen mies uskoi, kun sanoin, ettei mahdu eturiviin, kun siinä vaiheessa meinasin jo rutistua... Kyllähän se aina harmittaa, kun joutuu taistelemaan paikastaan, mutta keikka oli kyllä niin hyvä, että tällä kertaa tuo ei niin hirveästi haitannut, kun ei tönimistä kuitenkaan ollut ihan kaiken aikaakaan... Yleisö oli kyllä hyvin mukana ja sitä, kuten sanottu, oli paljon, mikä tietysti on hyvä asia.
Ja taas yhdessä hujauksessa keikka oli ohi, aika on todella suhteellista, kun vertaa vaikka tuota keikan alun odotusaikaa ja itse keikkaan kuluvaa aikaa, ero tuntuu moninkertaiselta......
Keikan jälkeen lähdettiin Mikun kanssa heti huoneeseen ja unikin tuli tällä kertaa aika pian, kai sitä oli sitten vain niin väsynyt..... Aamulla olikin sitten edessä enää lähtövalmistelut ja aamupala. Oli kyllä hyvä hotelliaamiainen, nam :P Sillä jaksoi pitkälle. No tämän jälkeen ei oikeastaan ole muuta kerrottavaa kuin, että lähdimme kohti rautatieasemaa. Sirpakin tuli rautatieasemalle, mutta lähti eri suuntaan, hänelle olisi luvassa keikkaputken jatko, me Mikun kanssa sen sijaan lähdimme kohti etelää. Junamatka meni taas samoissa merkeissä hauskaa oli, aika kului nopeasti ja ravintolavaunu rules :D Juna pysähtyi Kouvolassa hieman pitemmäksi aikaa ja kävimme tekemässä aseman kioskilta parit pakolliset Hanna-lehti-hankinnat :D Äkkiä kuitenkin juna oli jo Riihimäellä ja matka siis lähes päätöksessään, Pekka oli taas minua vastassa ja kuskasi kotiin.
Eipä tässä raportissakaan ole enää muuta jäljellä kuin kiitokset... Kiitos Mikulle jälleen kerran aina niin mahtavasta keikkaseurasta, tämä on kivaa!!!!
Kiitos Hannalle ja bändille ja tällä kertaa haluan kiittää myös Kouhiaa ja Anttilaa, tärkeää työtä teette, kiitos!!!
Ja koska tämä oli minulle tämän vuoden viimeinen keikka minulle, haluan kiittää koko vuodesta, tämä oli hieno huipennnus tälle vuodelle, KIITOS!!!!!