Tälle keikalle lähtö riippui säästä, jos sataisi ihan hirveästi, jäätäisiin kotiin. Siksipä säätiedotuksia tuli seurattua pitkin viikkoa hyvinkin tiiviisti. Ja kyllä ne ennusteet vaihteli... Aika pelottavaa oli siinä vaiheessa, kun näytti, että ukkostaa ja tulee vettä oikein kunnolla, mutta sunnuntaiaamuna helpotti, kun säätiedotus lupasi poutaa, ei pisaran pisaraakaan pitäisi tulla. Siispä ei muuta kuin matkaan vaan...Tällä kertaa matkassa olivat Noora, Nooran kamu, Pekka ja minä itse tietysti :D
Luulimme lähtevämme ihan ajoissa, mutta kiirehän siinä sitten lopuksi tuli, sunnuntaipäivänä oli Helsingin keskusta aivan tukossa, ja autokin jätettiin melko kauas. No, puolijuoksuksihan se meni, mutta loppujen lopuksi ajoitus oli täydellinen. Juuri kun saimme lavalle näköyhteyden, Hanna kuulutettiin lavalle ja samalla jo alkoikin sitten Fearless. Näin vähällä odottamisella en ole koskaan vielä keikalle päässyt :D Fearlessin jälkeen salainen ja arka, mutta harras toiveeni täyttyi; We don't Speak, hienoa, että saatiin kuulla materiaalia uudelta levyltä. Kiss of Life ei sitten ollutkaan niin kova yllätys, mutta aivan mahtavaa, että sekin mahtui settiin. Viimeisenä kuultiin sitten When I Become Me. Jotenkin vaan oli lyhyt keikka, loppui jo ennen kuin oli päässyt alkuunkaan. No, tietysti se oli tiedossa jo etukäteen....Ja hyvä näinkin...

Hannalla oli päällään musta paita ja sen päällä joku hieno jakku-viritys ja jalassa tietysti farkut. Hieno asuste...varsinkin tuo jakku oli upea kaikkine härpäkkeineen. Hiukset olivat auki. Rikukin oli palannut lomalta, hienoa! Ja tänä vuonna Hanna veti livenä! Hiukan ehkä oli ääni hukassa, varsinkin noista korkealle menevistä kohdista sen huomasi, mutta muuten hyvä ja vauhdikas veto jälleen kerran.

Ja aurinkokin tuli esille pilvien takaa juuri Hannan esityksen aikana, mikäs sen hienompaa. Ja koko loppukonsertin ajan sää olikin mitä mainioin, suurimman osan ajasta aurinko paistoi. Hannan jälkeen siirryimme vähän väljemmille vesille tai nurmikoille, aika kauas lavasta, mutta oli sen verran väljää, että mahduimme istumaan. Ja mikäs sen mukavampaa kuin istua auringon lämmittäessä ja kuunnella live-musiikkia ja tuo jättiscreen näkyi hienosti. Kellon lämpömittari näytti auringossa 33 astetta, hienoa!

Hannan jälkeen vuorossa oli Technicolour. Hyvin vetivät hekin, varmaan ovat myös hyvä livebändi. No sehän nähdään Lappeenrannassa...
Technicolourin jälkeen esiintynyt Robyn ei oikein minuun iskenyt, kuuluu osastoon ihan ok....
Maija Vilkkumaan live-esitys oli minulle positiivinen yllätys, hyvin veti livenä, vaikka olen jotain muuta kuullut ja muunlaisen kuvan saanutkin muiden puheista. Itse en ollut aikaisemmin Maijaa livenä missään nähnyt.
Ja sitten tuli se hetki, jota Noora ja minäkin, oli odottanut. Lavalle tuli 69 eyes. Mahtava livebändi tuokin. Mieleen tulee, että kuinkahan monista rummuista tuo Jussi tekee selvää vuoden aikana :D Sellainen energia tuossa rummuttamisessa kyllä on ja tietysti ilman paitaa :P
Nooran suosikki on Jyrki, olipa oikein kyltinkin väsännyt tuota varten..

K-Maron aikana ruvettiin sitten tekemään lähtöä, tosin paita- ja peruukkikojun kautta. Hieno päivä kaiken kaikkiaan, ei muuta voi sanoa.