KEIKKARAPORTTI - JYVÄSKYLÄ, CLUB ELOHUVI 7.1.2005
JaMaNu

Tämä oli vuoden ensimmäinen keikka minulle ja Hannallekin. Eihän sitä aikaa kauhean kauaa kuitenkaan ehtinyt kulua tuon Tapiolan keikan jälkeen, vaikka niin pelkäsinkin. Vähän vajaa kuukausi ja sekin tuntui melko lyhyeltä, kun siinä oli joulu ja uusi vuosi välissä kaikkine höpsötyksineen. Minusta on kai tulossa aikamoinen hyväksikäyttäjä, kun kyseessä on Hannan keikka. Tällä kertaa hyväksikäytön kohteeksi joutuivat omat jo eläkeikäiset vanhempani. Meillä on sukulaisia Jyväskylässä ja keksin ehdottaa vanhemmilleni, että miten olisi pieni kyläilyreissu tuossa loppiaisen tienoilla. Vähän he ihmettelivät, että miksi juuri nyt ja pakkohan minun oli paljastaa raadolliset aikomukseni ;) No, eipä mitään, homma onnistui silti ja niin sitä matkattiin kohti Jyväskylää. Keli oli välillä vähän huono. Välillä Tampere-Jyväskylä on paikoin kyllä leveä tie ohituskaistoineen, muttei niistä kauheasti hyötyä ole jos kaista on 15 senttisen loskakerroksen peitossa. Eipä ole kiva ajaa sellaiseen 80 km/h nopeudella, en suosittele.... No, ehjänä kuitenkin päästiin perille ja hyvissä ajoin. Siinä sitten aikaa vähän kulutettiin turisemalla sukulaisten kanssa. Minulle järjestettiin myös opastuskierros eli "tämä on lyhin reitti Club Elohuviin". Eikä matka todellakaan ollut pitkä, kiva kävelymatka. Jonkin verran ennen kymmentä sitten olin jonottamassa ovella joidenkin muiden kanssa. Sitä ennen olin kuitenkin kokenut pieniä kauhun hetkiä kun tuo eläkeikäinen äitini uhkasi tulla mukaan keikalle :D Näinköhän Noorakin ajattelee silloin, kun minä olen eläkkeellä ja Hanna vielä keikkailee, onkohan tuntevinaankaan minua keikoilla? No, joo takaisin tähän vuoteen; Otin yhteyksiä muihin keikalle tulijoihin kertoakseni jonosta. Vastakysymys tuli aika pian: onko pitkä jono?.... No, kohta pääsin sisälle ja eipä tuota muutakaan porukkaa tarvinnut kauaa odotella. Tuttuun tapaan taas siirryttiin hyvissä ajoin lavan eteen odottamaan. Odottamisen jälkeen vielä odotettiin ja höpöteltiin jotain. Tiialla oli edessä 50. Hannan keikka, onneksi olkoon, mahtava saavutus, minulla siihen on vielä matkaa, tämä oli minun 17. keikkani. Lavan edessä oli hiukan erikoinen koroke, jolle osa porukasta kiipesi, minä en, olin tuon korokkeen vieressä, silti oma paikkani oli hyvä, tai no ehkä vähän liian lähellä Hannaa, taas siinä Hannan nenän tai ehkä paremminkin navan edessä. Ehkä tästä syystä välispiikit jäivät osin kuulematta. Päällään Hannalla oli tuo jo Tapiolassa ollut "lepakkopaita". Vaikka ihan lähellä olinkin, en ihan kaikkia tekstejä tuosta paidasta lukenut. Paitaa tuli kuitenkin välillä katseltua, kun ei koko aikaa jaksanut niska kenossa ylöspäinkään katsella :D. Huomasin myös, että Rumpali-Ristolla oli hieno uusi kampaus, irokeesi, hauskaa :D
Keikkapaikka kokonaisuudessa oli hyvä, kerrankin ainakin tarpeeksi korkea, ilma ei loppunut. Hiukan oudolta kuulosti välispiikkien aikana yläkerran diskosta kuuluva jumputus, muttei tuo biisien aikana häirinnyt, joten mitäpä tuosta. Keikkaan pystyi kuitenkin keskittymään hyvin, en ollut tällä kertaa ottanut kameraa mukaan ollenkaan. Kyllä se vaikuttaa keikkaan keskittymiseen, voi täysillä fiilistellä, kun ei koko aikaa tarvitse kameran kanssa näpertää, toki muistoja ei keikasta jää, muuta kuin sitten nuo pään sisällä kulkevat kuvat. Keikan tunnelmaan vaikutti ainakin jonkin verran myös se, että ainakin omalla kohdalla oli melko fiksusti käyttäytyvää porukkaa. Enpä ole aiemmin keikoilla kokenut sitäkään, että jos joku vähän tönäisee tai paremminkin hipaisee, niin sitä pyydetään anteeksi. Tuolla kuitenkin niin kävi, olin ihan otettu :) Toki joitakin käden ojentelijoita ja muita vastaavia oli, mutta melko vähän kuitenkin. Vasta toisen kerran sain kuulla Here I Am:n, nyt siihen pystyi jotenkin keskittymään paremmin, kun sen oli jo aiemminkin kuullut. On se vaan niin mahtava, se ei kertakaikkiaan saa jäädä pois uudelta levyltä ja vielä parempi olisi, jos sen saisi ennen levyn ilmestymistä kuulla sinkkuna (nöyrä toive....) Uuttakin materiaalia setissä oli mukana, Summer of 69:n tilalla oli toinen coverbiisi, U2:n Beautiful Day. Tämähän on se sama biisi, jonka World Idol Kurt Nilsen veti WI-kisassa ja voitti sillä koko kisan Olin aluksi niin äimän käkenä, etten saanut biisistä heti kiinni, enkä tunnistanut sitä. Hannan esittelyspiikkiäkään en tässä kohtaa oikein kuullut. Lopulta tunnistin kuitenkin biisin ja hienosti Hannakin sen veti. Mitenköhän olisi World Idolissa sen kanssa Hannallekäynyt :D ?? Ja taas oli aika viimeisen biisin, aina se Save my life tonight tulee vaan niin äkkiä ja keikka on ohi... Hyvä keikka oli, sellainen perushyvä, eli mahtava :) Melko pian keikan jälkeen siitä liukenin narikkajonoon ja taksiin, en viitsinyt kävellä sitä lyhyttäkään matkaa. Hieman nolostutti, kun taksikuski kysyi pihalle tultuamme, että onko tämä oikea talo ja sanoin, en ole ihan varma. Mitäs rakentavat niin toistensa näköisiä taloja... No perille löydettiin kuitenkin. Oikein hieno ja mahtava vuoden aloitus, ainakin minulle. Kiitos Hanna ja bändi. Koskakohan seuraava keikka olis?. No nyt tätä kirjoitettaessa tiedän vastauksen, mutta silloin en vielä...