Joten, heti kun sain tietää, että tällainen Idoleita ja Tähtiä -kiertue järjestetään, menin varaamaan sinne liput ja tietysti heti ensimmäiseen konserttiin Tampereelle. Mukaan sain lähtemään (kulissiksi...???) sekä miehen että tyttären (hänkin on Idols-fani) ja vielä tyttären samanhenkisen kaverin. On se kiva, kun tyttärellä ja äidillä on samoja harrastuksia.....

Voi sitä odotusta tuon lipputilauksen jälkeen.... Mutta vihdoin koitti se maaliskuinen iltapäivä, ja päästiin lähtemään matkaan. Itse matkasta ei ole paljon sanottavaa, ei varmaan tarvitse edes sanoa sitä, mitä musiikkia matkalla kuunneltiin...

Olimme tietysti hyvissä ajoin paikalla, koska liput olivat numeroimattomille paikoille ja emme halunneet joutua minkään massiivisen kannatinpylvään taakse katsomaan, ei idoleita vaan harmaata betonia. Oli jännä katsoa, (katsomon puolelta, enhän nyt sentään kehdannut kuitenkaan mennä sinne lavan eteen..) kun lavan edusta pikku hiljaa täyttyi eri idolien faneista. Antti ja Hanna tuntuivat kuitenkin olevan eniten näkyvissä kaiken maailman lakanoissa ja plakaateissa. Vähän jäi jälkikäteen harmittamaan, etten sittenkin mennyt tuonne lavan eteen, koska jälkeenpäin havaitsin, että lähes kaikki kuvat, joita otettiin, olivat melkein käsittämätöntä raesuttua. Onneksi parhaiten onnistui jokunen Hannan kuva, niistä jopa tunnistaa, kuka on kuvassa. Tässä mukana tulee kuva, jolle olen antanut nimeksi fanitus. Kuvassa näkyy yksi seurueemme jäsen ja kukas se lavalla onkaan, kuvasta voi yrittää tihrustella....

Onneksi konsertti pääsi alkamaan ajoissa, eihän sitä odotusta olisi kestänyt se kannatinpylväskään. Toki jo ennen konserttia päästiin kokemaan kuumia tunnelmia, kun palohälyttimet laukesivat pariinkin kertaan. Lienivätkö ennakkoa tulevista tulenlieskoista..?

Totta kai, konsertti oli mahtava, vaikka juontaja olisi saanut olla vähän vauhdikkaampi, "onko teillä kivaa", siinä suunnilleen kaikki, mitä hän yleisön lämmittämiseksi teki tai sanoi. Onneksi itse artistit hoitivat tuon yleisö-lämmittelyn sitten oikein kunnolla. Sonjalla oli vielä apuna ne tulenlieskatkin. Mahtoi siinä lavan edessä olla tosi kuuma, kun katsomossakin hohkasi ihan selvästi. Mutta olisi se yleisö, ainakin minä, lämmennyt ilman tulta ja paukettakin. Oli hienoa kuulla livenä kaikki ne laulut, joita oli tuhanteen kertaan tullut kuunneltua levyltä ja vähän harvemmin telkasta. Ja saimmehan nauttia kahdesta maailmanensi-illasta, Antin tsuk-tsuk-junalaulusta ja Janillakin oli esittää ihan uusi ja ennen kuulematon biisi. Hannalta odotin kieli pitkällä myös uutta laulua, mutta ei sitä sitten tullutkaan :-( No, varmaan niitä uusia laulujakin ehtii kuulla ja kuunnella myöhemminkin.

Konsertit ovat myös siitä kivoja, että siellä musiikki on niin lujalla (korvatulpat olivat ihan jees...), että tällainen kuutosen laulajakin voi laulaa mukana, eivätkä paikat ympäriltä tyhjene, eikä kukaan edes luo kummia katseita.

Parasta antia konsertissa oli Hanna (tietysti, onhan hän minun idolini, vai katselenko jotenkin Lappeenrannassa värjättyjen lasien läpi?) Tosi ison positiivisen yllätyksen ainakin minulle järjesti Jani. Jos juontajalta oli vähän pallo hukassa, niin Jani sitä vastoin osasi ottaa kyllä yleisönsä. Kaikki ne Jeeeeeeeee-eee--eee -huudatukset ja muut yleisön kanssa tehdyt jutut olivat hienoja, vaikka kai niitä tekee kaikki maailmantähdet. Ne vaan oli niin hienoja tällaisen ei-kovin monessa konsertissa käyneen mielestä. Näkee, että se mies on ennenkin ollut lavalla ja vielä pitää tuosta hommasta tosissaan. Tosin vähän paha maku jäi niistä Antin faneista, jotka eivät ainakaan liiemmälti osoittaneet Janille suosiotaan, ehkä jotain peräti päinvastaista oli havaittavissa.... Onneksi kaikki kymppi-kaksitoista -vuotiaat eivät ole tuollaisia. Minun mukanani olevat pari tämän ikäistä käyttäytyivät ihan eri tavoin. Oma tyttäreni on Jani-fani (tuohan rimmaa...) ja kaverinsa Hanna- ja Antti-fani, mutta ei heidän mieleensä tullut buuata vaikka Anniinalle tai Sonjalle, vaan he osasivat innostua heidänkin esiintymisestään, vaikka eivät heidän suurimpia fanejaan olekaan.

Mutta kaiken kaikkiaan, konsertti oli aivan mahtava, kaikki idolit olivat upeita. Matkaan tarttui hyvä mieli ja se vei minut pitkälle hyvissä tunnelmissa. Eikä se tunnelma ole vieläkään kokonaan kadonnut, vaikka aikaa siitä on jo kulunut melkein kuukausi. Nyt jo rupean tässä tähyilemään seuraavia Hannan konsertteja. Laivamatka on jo varattu tuonne kesäkuun alkuun ja elokuussa sekä Hanna että Jani ovat tulossa tänne kotipaikkakunnalleni, siinä sitä sitten taas on äidille ja tyttärelle odottamista.... Kun saisi tuon miehenkin vielä innostumaan...