Keikkaraportti JaMaNu

Tätäkin keikkaa oli odotettu, hotellihuone oli varattuna ja samaan huoneeseen änkeäisimme me kaikki kolme Ronde, Superhero ja minä. Niinpä lähdin ajelemaan lauantai-iltapäivällä kohti Hankoa. Ronden ja Superheron piti tulla samalla junalla Hankoon. Kesken ajomatkani sain kuitenkin puhelun Rondelta, jossa hän kertoi myöhästyneensä tuosta junasta, Superhero siihen oli kerinnyt. No, hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, seuraavallakin junalla ehtisi keikalle hyvin.
Minä olin Hangossa melkein samaan aikaan kuin Superherokin, joten hain hänet kyytiin rautatieasemalta. Sieltä sitten lähdimme hakemaan hotelliamme. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Kartalla reitti näytti kohtalaisen yksinkertaiselta, mutta kun aina oli edessä joko kävelykatu, ajokielto tai kääntymiskielto, homma olikin hiukan suunniteltua hankalampi. No, löytyihän se hotelli lopultakin, kiitos Superherolle hyvästä kartanluvusta, yksin homma olisi ollut paljon hankalampi. Aika monta kertaa oltiin tuossa Verdandin kulmassa, sen kadunkulman muistan varmaan vielä pitkään.

Hotelli ei ollut mikään neljän tähden ilmestys, varsinkin kylpyhuone oli aikamoinen elämys huojuvine suihkuseinineen ja muutenkin hiukan synkkine yleisilmeineen. No, olihan meillä sentään ranskalainen parveke, jonka edessä kasvoi koivu, jota pitkin voisi kiivetä huoneeseen sisään tai sieltä ulos :D

Jonkun aikaa huoneessa röhnötettyämme rupesimme suunnistamaan kohti rautatieasemaa, sitä ennen kuitenkin etsimme kovalla työllä ja touhulla paikkakunnalta kioskia, josta olisi saanut ostettua viikonlopun Iltalehden. No työmme lopulta palkittiin ja kioski löytyi. Kyllä kannatti etsiä, hyvä juttu Hannasta ja vielä hienompia kuvia. Tuollaisia levynkanteenkin, kiitos :P
Rondekin sitten tuli tuolla junalla, millä pitikin ja lähdimme syömään. Matkalla kuvasin merimaisemia ja ehkä jotain muutakin.....
Tarkoitus oli mennä syömään, mutta matkalla satuimme tuohon keikkapaikan kulmalle ja hengailimme siinä sitten hetken, kun Fearless kuului siihen niin hyvin, soundcheck menossa. Kuuntelimme vielä How Can I Miss Younkin, mutta lopulta maltoimme kuitenkin lähteä syömään.
Ruokailuun meni aika paljon aikaa, ravintola oli melko täynnä ja henkilökuntaa oli taas melko vähän. No, onneksi ei ollut kiire :)
Taas pyrähdys hotellille, onneksi matka ei ollut pitkä, sitten kahvittelun ja paikallisen kirpputorin ihmettelyn kautta keikkapaikan eteen odottamaan tihkusateeseen. Emme päässeet sisään, koska paikassa oli yksityistilaisuus klo 22 asti. Lopulta pääsimme sisään, ja sopivasti hiukan ennen tuota ovien aukaisua paikalle saapuivat myös Jassu, Asku, Meve ja Allu. Kun pääsimme sisään, huomasimme heti, että porukka oli paikalla ennestäänkin todella paljon. Siksi lavan löytäminenkin tuotti suuria vaikeuksia. Lopulta se löytyi, kiitos Jassun valaisevan tekstiviestin. Onneksi emme myöhästyneet, saimme hyvät paikat eturivistä tai ainakin minä pääsin eturiviin, Ronde ja Superhero hiukan taaemmas. Oman paikkani vieressä oli tolppa, joka kannatteli korkealla olevaa kattoa. Tällä tolpalla tulisi olemaan keikan aikana suuri merkitys, kuten tullaan huomaamaan :D
Kaide lavan edessä oli aika erikoinen: kumolleen kaadettuja pöytiä :D No, kyllä siinäkin pystyi hiukan istumaan. Paikalla olevalla porukalla oli jo tuossa vaiheessa kova meno päällä, hiukan pelotti, että mitähän tästä tulee. Paikalla oli julkkiksia aika liuta, Love's Run Over Me:n tekijä Risto Asikainenkin oli paikalla. Ja saapui lisää tuttua porukkaakin paikalle, Herne, Ansu ja Samppa.

Jonkin ajan kuluttua lavalle kuulutettin lämppäri: Humane. Sillä siis selittyi tuo lavalla ollut oudon oloinen mikki ja ylimääräiset kosketinsoittimet. Olihan tuo Humane ihan hyvä, mutta en minä ainakaan siihen oikein osannut keskittyä, Hannaa vaan odottelin. No, Humane lopetti aikanaan, ja heidän kamansa raahattiin pois ja aika pian saapui lavalle tuttua ja outoa porukkaa. Tuttuja oli Risto ja Jyrki, outoja sen sijaan kitaristi ja basisti. Suurta ihmetystä ja ehkä shokinkin aiheutti Rikun puuttuminen, missä ihmeessä Riku...... No, tuolla kokoonpanolla kuitenkin keikka vedettiin ja nyt jo voi sanoa, tuttuun tapaan aloitettiin Fearlessilla. Kiva oli katsoa, kun Hanna tuolla lavan reunassa odotellessaan jammasi tuota tanssibiisiä, mikä silloin vielä tuossa paikassa soi :D

Hannan tyyli oli tuttua ja taattua laatua, musta t-paita, mustat farkut, kivasti härpäkkeitä ranteissa. Paidan helmassa luki jotain pienellä tekstillä, keikan aikana en siitä selvää saanut, mutta myöhemmin kuvista tavailtiin, että olisiko siinä ollut with love and temptation Diesel '78....

Nyt on tullut aika paljastaa tuo pylvään rooli. Hanna siihen aina kävi välillä nojailemassa ja tällöin Hanna oli minusta n. 10 sentin päässä ja välillä katsoa killitti siinä silmiinkin. Polvethan siinä rupeaa tuollaisessa tilanteessa tutisemaan....Näytin varmaan aika hölmöltä siinä :D Mitäköhän olisi tapahtunut, jos Hanna ei olisikaan osunut tuohon pylvääseen siihen yrittäessään nojata...En taida uskaltaa edes ajatella :D

Hannalla oli keikalla todella veto päällä, ja ihan hyvin bändikin toimi, vaikka ehkä tuossa kitaroinnissa jäinkin jotain joissain biiseissä kaipaamaan, etenkin Love's Run Over Me kuulosti erilaiselta, näin taisi joku muukin muistakseeni sanoa. Hanna muuten mainitsi biisin tekijän tuossa Love's Run Over Me:tä spiikatessaan. Muuten setti oli hiukan lyhyempi kuin normaalisti. Viime aikoina kuulluista biiseistä jäi kuulematta ainakin When I Become Me, Run, Here I Am Alone. Encorena oli tällä kertaa pitkästä aikaa Summer of '69.

Kaiken kaikkiaan keikka oli hyvä, todella hyvä oikeastaan, kuten sanottu Hannalla oli vauhti päällä, oma paikkani oli hyvä, ainakin nämä varmastikin vaikuttivat tuohon. Keikan jälkeen suunnistimme mahdollisimman pian ulos keikkapaikalta, mutta sekin vei oman aikansa, koska tungos oli aivan hirveä, mutta pääsimme kuitenkin ulos ja kohta olimmekin hotellilla. Yö vaan oli Rondella aika kurja, hän sairastui ja taisi viettää lähes koko yön vessassa. Minäkään en oikein kunnolla nukkunut, näinhän se aina on keikan jälkeen, ne ylikierrokset, ne ylikierrokset...
Yllättävän virkeänä kuitenkin heräsin aamulla ja niinikään ihan hyvin jaksoin ajaa kotiin. Alkumatkalla seuranani oli Superhero, vein hänet Karjaalle, josta hänellä olisi vähän lyhyempi junamatka kotiin. Matkalla soi... ei ei ei Hannan levy, vaan jokin ihan muu.....

Kiitos kivasta matkaseurasta Ronde ja Superhero! Otetaanpa joskus uusiksi! Kiitos taas miljoonasti mahtavasta keikasta Hanna + kumppanit! Kyllä tämä on niin mahtavaa! Seuraava kerta onkin varmaan sitten tuo Kaivari.