Tämä vaellus oli osa Forssan Tornitulet ja Tornihaukat -lippukunnan 50-vuotisjuhlaleiriä. Matka alkoi Forssasta lauantaina 23.7. Suurin osa n. neljästäkymmenestä leiriläisestä meni bussilla, mutta Pekka ja minä lähdimme ajelemaan omalla autolla kohti Lapinhämeen leirikeskusta. Lapinhäme sijaitsee Kakslauttasen varrella, n. 10 km etelään Saariselän matkailukeskuksesta. Lauantai-iltana saavuimme perille. Seuraavana päivänä valmistauduimme vaellukselle, pakkasimme rinkkojamme ja tuskailimme jo etukäteen niiden painoa. Miten voi rinkka painaa niin paljon, vaikkei siellä ole sisällä paljon mitään....

Ensimmäinen vaelluspäivä

Maanantai-aamuna vihdoin lähdimme vaellukselle, ensin istuimme hyvän matkaa bussissa. Lopulta bussi jätti meidät metsätien varteen. Toinen vaellusryhmä oli jo jätetty aiemmin kyydistä. Heidän reittinsä pituus oli n. 70 km ja meidän n. 50 km. Eipä siis muuta kuin metsään tarpomaan. Meidän ryhmässämme oli 12 vaeltajaa. Koko vaelluksen aikana tahtimme oli: 20 minuuttia kävelyä ja 10 minuuttia taukoa, no joskus taisivat nuo tauot kyllä olla vähän pidempiäkin, mutta periaatteessa näin. Tuo oli minulle ainakin hyvä tahti, vaikka välillä oli vaikeuksia pysytellä muun porukan vauhdissa. Olisi varmaan kannattanut vähän kuntoilla ennen reissua ;)
Ensimmäinen päivä vaellettiin lähes kokonaan metsämaastossa. Ruoka maistui aina hyvälle kuten myös tunturipurojen raikas vesi. Meidän ruokaryhmämme halusi ensimmäisenä eroon painavista säilykepurkeista, siispä ensimmäinen ateria oli nöttköttiä ja makaroonia, nam...
Mahtuipa tähän päivään yksi lyhyt, mutta tosi jyrkkä nousu puron töyrästä ylös, melkein konttaamalla se taisi mennä...
Yöpymispaikka löytyi pienen hakemisen jälkeen. Ongelmana oli lähinnä löytää paikka, jossa olisi sekä hyvät telttapaikat että juotavaksi ja ruokaa varten sopivaa vettä saatavilla. Mutta olihan tuo paikka suolammen laidalla lopulta ihan hyvä. Hyttysiä tai mäkäräisiä ei tuolla juuri ollut, mutta muurahaisia ja sinisestä väristä kovasti tykkääviä kärpäsiä kylläkin. Ei ollut kivaa, kun juomamuki oli sininen ja yltympäri kärpästen peitossa....
Hyvin maittoi uni ensimmäisen päivän kävelyn ja ruokailun jälkeen. Matkaa tuli käveltyä n. 16 km.

Toinen vaelluspäivä

Toisena päivänä ensimmäinen tavoite oli saavuttaa Hammastunturin huippu. Melkoisen raskas nousu oli kyllä ja taukoja pidettiinkin vähän tavallista useammin. Lisähaastetta toi vielä kuumasti porottava aurinko. Hiukan ennen huippua oli vuorossa ruokatauko ja totta kai taas ruoka maistui hyvälle.
Kyllä kannatti kiivetä huipulle, sieltä oli kerrassaan upeat näköalat joka suuntaan, oltiinhan sentään tuon alueen korkeimmalla huipulla. Erityisen komeat näköalat olivat järville päin, joista ainakin yksi oli nimeltään Hammasjärvi.

Jossain vaiheessa tuon toisen päivän aikana rupesi polveni hieman oireilemaan, ei vielä tuossa vaiheessa onneksi kuitenkaan pahasti, mutta hidasti kuitenkin matkantekoa edelleen. Nytkin oli hieman hakemista yöpymispaikasta, mutta taas löydettiin ihan hyvä paikka. Ja taas maistui uni hyvin. Olin onnistunut tämän päivän aikana tiputtamaan vyöni ja puukkoni matkan varrelle, tiesin kyllä melko varmasti, mihin pusikkoon ne olivat jääneet, mutta silloin kun tuon huomasin, oltiin jo niin kaukana, että kukaan ei niitä lähtenyt hakemaan...vielä...Matkaa tälle päivälle kertyi n. 15 km.

Kolmas vaelluspäivä

Aamulla saimme herätä jälleen auringonpaisteeseen. Yksi ryhmämme jäsenistä oli kuin olikin lähtenyt hakemaan sitä minun kadonnutta puukkoani. Hän oli sanonut palaavansa puolentoista tunnin päästä, mutta kun aika meni yli oikein reilusti, aloimme huolestua. Osa porukasta lähti etsimään ja kun etsinnät eivät tuottaneet tulosta, ehdittiin jo hälyttää apuun lentokoneetkin. Onneksi pian tuon jälkeen saimme kontaktin kadonneeseen. Hän oli eksynyt, katsonut kartalta leiriytymispaikkamme väärin ja harhaillut. Onneksi tämäkin välikohtaus päättyi onnellisesti. Etsintäkoneet eivät ehtineet ilmaankaan. Puukkokin oli löytynyt, kiitos siitä hakijalle!!
Pääsimme siis onnellisesti matkaan, koko ryhmä. Tämän päivän tavoitteena oli Ivalojoen Kultala. Sinne saavuimme alkuillasta ja tapasimme siellä myös tuon toisen vaellusryhmämme. Ennen tuota Kultalaa on tosi jyrkkä lasku. Tässä vaiheessa polveni oli jo siinä kunnossa, että en pystynyt itse tuomaan rinkkaani alas tuota jyrkkää rinnettä. Onneksi sain siihen apua. Tuo toinen vaellusryhmä yöpyi tuolla Kultalassa, mutta me jatkoimme vielä vähän matkaa eteenpäin. Toki pidimme oikein kunnon tauon tuolla ja halukkaat pääsivät uimaan Ivalojokeen. Heti tuolta lähdettyämme oli edessä kova nousu, 560 porrasta.. Senkin tulin ylös ilman rinkkaa. Tuonkin kiipeämisen palkitsi taas upeat maisemat Ivalojoelle päin.

Ja muutenkin oli mukava pitää taukoa tuon kiipeämisen jälkeen...

Tuosta kävelimme vielä hieman matkaa, tällä kertaa, ensimmäistä kertaa koko reissulla, merkittyä polkua pitkin. Viimeinen yöpymispaikkamme olikin sitten upea: rinteessä puron varrella. Pidimme hieman iltanuotiotakin, mutta taas maistui uni melko aikaisin. Yöllä heräsin sateen ääneen. Taisi sitä vettä tulla oikein kunnolla jossain vaiheessa, mutta onneksi teltta säilyi sisältä kuivana. Tämän päivän matka taisi olla n. 12 km

Neljäs vaelluspäivä

Viimeisenä vaelluspäivänä suuntasimme Pahaojan autiotuvalle ja siitä vielä vähän eteenpäin tietä pitkin bussille. Edelleen jatkoimme merkittyä polkua pitkin. Jossain vaiheessa polveni vain rupesi oireilemaan niin pahasti, että en enää pystynyt kantamaan ollenkaan rinkkaani. Onneksi sain taas apua, kiitos!! Tuonne Pahaojalle oli myös aika jyrkkä lasku ja tuota viimeistä 500 metriä tulin Pekan pitäessä minua kädestä kiinni varmaan 20 minuuttia. Ihanaa oli kyllä päästä lopulta istumaan ja lepuuttamaan jalkaa... Heti kohta tuonne kämpälle saavuttuamme alkoi rankkasade. Myös tuo toinen vaellusryhmä saapui sinne hiukan meidän jälkeemme. Kämpällä laitoimme ruoan ja levähdimme. Edessä oli enää tuo viimeinen pätkä tietä pitkin. Ihanaa oli nähdä lopulta bussi ja todeta, että pääsin kuin pääsinkin omin voimin, vaikka ilman rinkkaa koko reissun läpi, oli se aika mahtava tunne. Sade kyllä ehti kastella vielä meidät perusteellisesti tuon viimeisen pätkän aikana...
Bussi toi meidät leiripaikalle. Ja hetikohta ryntäsimme saunaan, mahtavaa oli päästä peseytymään ja saunaan. Viimeisenä päivänä kävelymatkaa tuli n. 12 km.

Kaiken kaikkiaan, hieno kokemus, kipeytyneestä polvesta huolimatta. Eipä usein ole niin, että ainoat ihmiset, joita neljän päivän aikana näkee, ovat tuota omaa porukkaa :)