Vihdoinkin se odotettu päivä oli täällä, Hanna tulisi vihdoin tänne kotikaupunkiimme :) Tätä oli odotettu jo siitä asti, kun tuli tietoon, että Hanna tulisi tänne Forssaan, eli jo keväästä. Eihän sitä nyt kovin usein kuitenkaan oman fanituksen kohde tule tämmöiselle pikkupaikkakunnalle. Ja odotusta ei ainakaan laimentanut se, että oltiin jo käyty aiemminkin keikoilla, tiedettiin, mitä odottaa ;) Luvassa oli muitakin mielenkiintoisia keikkoja, TikTak samana iltana kuin Hanna ja seuraavana iltana olisi Janin vuoro nousta lavalle. Ne kaikki piti tietysti nähdä, samaa mieltä oli tytärkin. Onneksi ilmatkin paranivat ja saimme nauttia vihdoinkin kesästä näiden Holjien festareiden ajan. Hanna saapui paikkakunnalle jo iltapäivällä, jolloin hän helteessä ja auringon paahteessa jakoi innokkaille jonottajille nimmareita. Me emme jaksaneet siinä helteessä odotella, olihan meillä jo olemassa noita nimmareita muualta saatuna :) Mahtoi olla Hannalla rankka iltapäivä, istua tuossa helteessä tunti jakamassa nimmareita, siitä hatun nosto.

Onneksi illaksi ilma vähän viileni, muttei kuitenkaan liikaa, saatiin oikein hieno kesäilta, niitähän ei liikaa tänä kesänä ole ollut..
Keikkapaikalle suunnistettiin hyvissä ajoin, ja siellä jo ennen meitä oli Jassu, jonka kanssa juotiin kahvit ja odoteltiin fanibussiporukkaa saapuvaksi. Ja tulivathan ne sieltä, hyvissä ajoin ennen TikTakin konserttia. Lavan edessä oli jo kuitenkin niin paljon väkeä, että eturivin paikasta oli turha haaveilla. Tungos oli myös sellainen, että me eksyttiin muusta porukasta, ajauduttiin ihan siihen lavan sivuun, josta kyllä näki ihan ok, mutta onhan se vähän outo paikka. Sai sieltä kuitenkin joitain kuvia otettua.

Ihan hyvinhän se TikTak veti, on sitä ihan kiva kuunnella, mutta ehkä se vähän menetti tehoaan, kun seuraavan esiintyjän odotus oli koko ajan mielessä ;)
TikTakin jälkeen tuo massa siinä lavan edessä ei juurikaan pienentynyt, mutta silti mentiin Tiian ja Jassun perässä melkein eturiviin. Oltiin juuri sopivassa kohdassa, kun TikTak tuli jakamaan nimmareita. Tytär sai nimmarit (kiitos taas, Tiia!) Mutta puristus takaa päin alkoi jo olla sellainen, että pakko oli siirtyä vähän takavasemmalle, jos halusi säilyttää sisuskalunsa edes suht koht ehjinä. Aiemmilla keikoilla ei tuollaista tönimistä ole ollut, porukka tunki ja tunki vaan eteenpäin, vaikka vastassa lopulta oli muutaman tuuman paksuinen puuaita, joka ei kyllä periksi antaisi. Me siis katsottiin parhaaksi liueta vähän taaemmaksi. Pikku hiljaa, jo ennen keikan alkua ja myös sen aikana sitten hivuttauduttiin eteenpäin. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin ihan kohtalaiset paikat, kuvaamista tosin häiritsi edessä olevien kädet ja jotkut ihme puhallettavat nuijat, mutta olosuhteisiin nähden tuli ihan siedettäviä kuvia.

Itse keikka oli taas, tietysti, hyvä. Jos vertaa Tampereen Kukkaisrockin keikkaa ja tätä Forssan keikkaa, ainakin minun mielestäni tämä oli parempi. Eikä se Tampereen keikkakaan huono ollut, eihän ne nyt koskaan huonoja ole... Tätä samaa olen vähän ollut haistelevinani myös tuolla foorumilla, että tämä Forssan keikka oli hyvä. En ole siis yksin mielipiteineni. Ja jotenkin tuntui, että Hannakin oli enemmän fiiliksissä täällä kuin Tampereella. Vedettiin täysi setti (mukana oli nyt myös Heaven ja Save my Life tonight), toisin kuin Tampereella. Tosiaan Hannasta jotenkin aisti sen, että nyt oli tunnetta mukana enemmän. En oikein tiedä, mistä tuo fiilis minulle itselleni tuli, mutta ehkä se oli jossain siinä liikkumisessa ja välispiikeissä, tai ehkä se sitten vaan oli muuten aistittavissa, en tiedä, eikä se ole tärkeääkään, pääasia on, että keikka oli parempi kuin hyvä :)

Tuosta tunnelmasta vielä; en tiedä, onko se mikään mittari, mutta tytärkin oli ihan fiiliksissä, ihan eri tavalla kuin esim. Tampereella tai aiemmin muuallakaan, hyppi, heilui ja teki kaikkea muutakin, mitä keikalla kuuluu, ja lisäksi "valitti" vielä keikan jälkeen, että ääni on ihan käheä :)

Hannalla oli päällä Mikki-paita (!), mukana oli myös ihan riittävästi ketjuja ja olihan se ruoska/vyökin siellä heilumassa. Ja yksi kynsi oli punainen. Pitää tuokin mainita, onhan se kai yksi niitä bongauksen aiheita keikoilla.

Valitettavasti keikan jälkeen ei enää muuta porukkaa tavattu, mutta eiköhän me vielä jossain törmäillä, se taitaa olla se Tavastia sitten seuraavaksi.

Loppuun vielä ihan lyhyt juttu seuraavan illan Janin keikasta. Tällä kertaa päästiin eturiviin. Oli kiva nähdä Jani livenä, ei olla nähty sitten Tampereen Idoleita & Tähtiä -keikan jälkeen. Edelleen olen sitä mieltä, että Janista näkee ja aistii sen, että hän todella rakastaa olla lavalla ja soittaa yleisölle. Kontakti yleisöön on mahtava. Jani soitti yhteensä hiukan runsaan tunnin ja encorenakin varmaan kuusi tai seitsemän biisiä. Enemmän olisi tuohon settiin kaivannut omaa tuotantoa, nyt suuren osan keikasta muodostivat Idols-aikaiset ja muut coverit. Eihän siinä mitään, tosi hienosti Jani ne veti, mutta silti... Oli mukana toki muutama omakin biisi tulevalta levyltä.
Harvoin olen nähnyt yhtä hikistä miestä kuin tuolla keikalla, kaikkensa Jani varmaan antoi :)

Voi olla, että tähän energisyyteen vaikutti sekin, että Jani ei ollut ollut keikalla kahteen viikkoon, vaan viettänyt ne studiossa levyn teon parissa. Tuo levy kuulemma on melkein valmis.
Kaiken kaikkiaan, aivan mahtava live-esiintyjä. Suosittelen käymään keikalla, jos vain tilaisuus tulee.