No, tätä ei kai oikein keikaksi voi laskea, tiedossa oli muutama biisi ja nimmarien jakoa, mutta toki tänne oli mentävä, koska sattui nyt olemaan täällä omalla paikkakunnalla. Retkemme alkoi, kun Noora, Pekka ja minä menimme linja-autoasemalle vastaan Superheroa, joka oli tänne myös tulossa. Linja-auto olikin ihan ajoissa, ja koska kello oli vasta niin vähän, teimme pienen Forssa-sightseeingin, johon tosin ei millään pysty paljon aikaa tuhlaamaan :D

Siksipä olimme silti oikein hyvissä ajoin tuolla autokaupassa, mutta silti siellä oli tuttua porukkaa jo ennen meitäkin. Mutta eipä väliä, hyville paikoille majoituttiin, paitsi Pekka, joka enemmänkin kuljeskeli autokaupassa, niinkuin tarkoitus on, eli katseli autoja sen sijaan, että olisi möllöttänyt yhdessä ja samassa paikassa. No, haimme mekin kuitenkin ennen tuota paikoilleen juurtumista kahvia ja mehua. Jollakin tavalla se aika kului, yksi tapa kuluttaa aikaa Nooralla oli pyytää nimmareita lippikseensä, aika hyvä sato olikin, paras nimmarin paikka taisi olla lakin sisäpuolella :D

Meidän jälkeemmekin tuli tuttua porukkaa paikalle, viimeiset vasta ihan vähän ennen tapahtuman alkua. Hannan lämppärinä oli tällä kertaa forssalainen Lepolan veljespari, joka veti tuttuja sävelmiä vuosien takaa kahden akustisen kitaran säestyksellä.

Lopulta kellon viisarit kiertyivät puolen päivän kohdalle ja alkoi tapahtua. Ensin tuolle pikkuriikkiselle ja matalalle lavalle kipusi Riku akustisine kitaroineen ja kohta perään Hannakin. Nooran ja minun paikat olivat ihan hyvät, Noora kulmassa eturivissä, jonne pitemmät fanit Nooran ystävällisesti päästivät, kiitos!! Ensimmäisenä biisinä oli When I Become Me. Sen jälkeen olivat vuorossa How Can I Miss You, Here I Am Alone, ja uutena akustisena vetona Don't Hang Up, ja vielä yleisön pyynnöstä lisäbiisinä Run. Kiva oli, että ensimmäinen biisi oli taas vaihteeksi When I Become Me. Sehän meinasi tulla toiseenkin kertaan, ainakin, jos olisi menty Hannan spiikkausten mukaan :D Mutta ei sentään...Mahtavaa oli kuulla myös Here I Am Alone, kun sitä ei ole vähään aikaan kuullutkaan. Don't Hang Upin akustinen versio toimi myös hienosti, ja tuo Runin akustinen versio on tietysti edelleen mahtava. Oma juttunsa oli sitten vielä se, kun Hannalle ei oltu varattu vettä lavalle, ja hän joutui sitä sitten erikseen pyytämään. No tulihan se vesimuki sieltä sitten lopulta.

Biisien jälkeen oli pieni haastattelutuokio, autokauppias vaihtoi muutaman sanan Hannan kanssa. Hanna oli kirjoittanut autonsa merkin ja mallin käteensä ;) , josta se oli helppo luntata :D

Jäljellä oli vielä nimmarisessio, joka ei tuntunut autokaupalla olevan ihan hanskassa, kun ensin yrittivät sitä, että Hanna olisi jakanut nimmarit lavalta. Mutta kun Hanna itse pyysi päästä pöydän ääreen istumaan, niin homma sujui hiukan paremmin. Tosin mistään jonosta ei voinut puhuakaan, ennemminkin kyse oli rykelmästä tuossa pöydän ääressä. Me (Noora, Superhero ja minä) saimme omat nimmarimme aika alkuvaiheessa. Noora jo ennestään täyteen lippikseensä ("Mihin mie sen tähän kirjoitan? :D ), Superhero ja minä levynkanteen ja vielä omistuskirjoituksella. Tätä nimmaria on kyllä odotettu, melkein aina tuo levynkansi on keikoilla mukana ollut, mutta vasta nyt tärppäsi. Superherokin oli tyytyväinen, kannattava reissu hänelle oli tämä. Nimmareiden jälkeen lähdimme syömään ja vielä kahville meille (tällä kertaa palohälytinkään ei soinut :D ). Ja tämä sessio päättyi siihen, mistä se alkoikin, eli Forssan linja-autoasemalle, jonne kävin Superheron saattelemassa. Menomatkalla vielä kaiken kukkuraksi radiossa soi Fearless, mahtavaa :D Kiitos taas Superherolle seurasta!! Ja kiitos Hannalle ja Rikulle biiseistä ja kiitos vielä Hannalle, että vihdoin sain tuon levynkansinimmarin :)